Yhden asian olen ymmärtänyt:
rikkaassa maassa kaikki alkaa
äärimmäisellä itseluottamuksella
ja päättyy paranoiaan
Kunnianhimoinen nousee ja rikastuu
ja vartioi rikkauttaan
Juoppo juo ja piinaa perhettään,
kun sairastuu ennen aikojaan, kääntyy Jumalan puoleen
ja katuu kaikkea, puhuu kauniisti vaimolle,
esittää lapsille eräänlaisen anteeksipyynnön
Niin vain siksi että hän on nähnyt vilaukselta paikan
jota hän ei tiennyt olevankaan
Ja muu yhteiskunta
vähintääkin enemmistö
kuvittelee olevansa turvassa ja luottaa ihmiseen
elättelee käsitystä sisäisestä hyvyydestä,
mutta jos joku naapureista
tai jos niikseen tulee kuka tahansa kansalainen
toiselta puolelta kaupunkia tai maata
ryöstetään tai yllätetään asein
ihmiset imavät otsikoista pelkoa
ja säilövät laskoksiin [?]
Jos nyt yksi ainoa ihminen viidestä miljoonasta
kiinni syötyään toista, tai
käy ilmi että hän on synnyttänyt lapsia salaa
ne tappaakseen ja pakastaakseen
haluamme että joku tulee pelastamaan meidät (keneltä?)
ikään kuin me itse olisimme vankeina kellarissa
Ajatus: Ei vain Joseph Fritzl
ole Joseph Fritzl, moni meistä on
Joseph Fritzl, moni tytär
synnyttää isänsä lapsen
kirjaimellisesti ja kuvaannollisesti
sikäli kuin tiedämme, tässä maassa, jossa asumme
olemme kaikki kellarityttäriä
Niin kuin Facebook ja Twitter tulvivat
hyviä tarkoitusperiä
niin loiskuu pelko kanssaihmisissä
ja tekee meistä hyökkääviä
Se että ihmiset marssivat periaatteidensa puolesta
tai protestoivat netin ystäväryhmissä
on viattomampaa kuin uskommekaan, viattomampaa
kuin rikkaus sallii Jos et ole valmis
kuolemaan, en halua kuulla sanaakaan
ilmaisunvapaudesta, en sanaakaan
ihmisarvoisesta elämästä, näissä asioissa
sinulla ei ole oikeutta
Sinulla ei ole oikeutta
ottaa kuvaa aamiaisestasi (kotona tehtyä mysliä ja tuoreita marjoja), ei oikeutta
päivittää statustasi [?], vastata viesteihin, ei oikeutta
riivata turvapaikanhakijoita käännyttäviä poliitikkoja, ei
oikeutta osoittaa mieltä kirjakaupan sulkemista vastaan, mainitakseni asioita
vähäpätöisimmästä tärkeimpään, muistithan muuten
deletoida lastesi kuvat, muistithan perua
Al-Jazeeran tilauksen?
Toivottavasti muistat ainakin sen
ettet ole kuin esi-isäsi,
joiden (tietyllä paatoksella) sanomme rakentaneen maamme;
joita aikanaan myös ympäröivät pelokkaat varjot
jotka lankesivat polvilleen perunasäkin tähden
ja parkuivat kun Jumala tai piiska vilahti
ja joita siksi kohdeltiin orjina joita he olivatkin
Kukaan ei voi terrorisoida pelotonta mieltä, kukaan ei voi taivuttaa
taipumatonta tahtoa, hyvä varas oppii varastamaan ilman
käsiäkin, mutta kuka pelastaisi pyövelin
pommeilta?
Et voita kipua ennen kuin sen kohtaat
Et pääse pakoon kuolemaa
ennen kuin viillät silmäsi, ei oikeudenmukasuutta
ennen matkaanlähtöä
Vannon uskollisuutta lipulle
Vannon Norjan lipun kautta
Vannon kaiken sen kautta mikä tekee lipusta omani
eikä jotakin suhteellista Milloin ymmärrät
ettei kyse ole sarjakuvista, milloin ymmärrät
ettei kyse ole mielipiteenvapaudesta? Vannon
mustavalkoisen lipun kautta, milloin ymmärrät
että kyse on oikeudesta elämään
Uneksia siitä että raahataan rantaa pitkin aamuauringossa
Laiha ja kalpea pitkä norjalainen skinnhead
Ennen nauhoituksen alkamista: Rentoutumisrutiini
Oranssi haalari Meri taustalla Mustiin pukeutunut paimen
Uneksia siitä pääsee julkkispyövelin mestaamaksi ja vuotaa verta
jäykkä kyrpä sojottaen mekkaa kohti Kuolemaan menevät
tervehtivät
Suomentanut Markku Paasonen
Kirjoittaja on norjalainen kustannustoimittaja ja kirjailija. Dan Aleksander Andersenilta on julkaistu runokokoelmat Evighetsarbeid (Aschehoug 2010), Krise i jammerdarn (Aschehoug 2012) ja uusimpana Mirakelet (Tiden 2014). Hän työskentelee myös kustannustoimittajana arvostetussa Cappelen Damm -kustantamossa.
