Raif Badawi / PEN Internationa
Olin sukeltanut syvälle liberalismin uudelleen tulkintoihin Saudi-Arabiassa, mikä oli johtamassa kasvavaan ”valistumiseen” yhteisössäni. Halusin murtaa tietämättömyyden muurit, horjuttaa uskonjohtajien pyhyyttä. Halusin muutosta ja kunnioitusta sananvapaudelle, halusin ajaa naisten ja vähemmistöjen oikeuksia ja edistää vähävaraisten asemaa Saudi-Arabiassa.
Sitten vuonna 2012 minut vangittiin.
Kuvittele että jaat jokapäiväisen elämäsi pienintä yksityiskohtaa myöten 20 neliön kopperossa yli kolmenkymmenen kaikenmaailman rikollisen kanssa. Vankilassa keskustelukumppaneitani ovat nyt tappajat, varkaat, huumeparonit ja pedofiilit. Vuorovaikutukseni heidän kanssaan on korjannut monia erheellisiä käsityksiäni rikollisten maailmasta.
Ennen vankeuttani, kuten kuka muu tahansa, tarkistin ikkunat ja ovet nukkumaan mennessäni varkaiden varalta. Nyt elän heidän parissaan: olen nukkunut, syönyt, käynyt suihkussa, vaihtanut vaatteeni, juhlinut ja itkenyt, suuttunut, nauranut ääneen ja huutanut keuhkoni puhki… kaikki heidän pälyilevien silmiensä alla.
Olin nähnyt suunnattomasti vaivaa ja yrittänyt lukemattomia kertoja mukautua heihin. Sitten keskityin muuttamaan omaa suhtautumistani. Vedin verhon syrjään ja aloin tutkia heidän maailmansa syvyyksiä. Se kesti tovin, mutta ymmärsin, että rikollisetkin nauravat. Kyllä – he rakastuvat, tuntevat tuskaa ja kykenevät syviin, pehmeän inhimillisiin tunteisiin. Minun on tuskallista rinnastaa noita todistamiani aitoja tunteita siihen, kuinka kielteinen käsitys heistä on sellaisilla ihmisillä, joita kerran pidin itselleni läheisinä.
Katsoin ympärilleni vankilan käymälässä ja näin kaikkialla vain saastaisia papereita ja ulosteita. Näky oli tyrmistyttävä: sontaisia seiniä, ovet ruosteisia ja lahoja. Seisoin ja yritin sopeutua tähän uuteen kaaokseen. Katseeni risteili tahmeiden seinien sadoissa raapustuksissa. Silmäni pysähtyivät yhteen odottamattomaan lauseeseen: ”Sekularismi on ratkaisu!”
Hieroin silmiäni molemmilla kämmenilläni. En uskonut hetkeen näkemääni. Halusin olla varma siitä, että luin todellakin sen, mihin silmäni olivat nauliintuneet. Pakenin todellisuuttani tovin. Tunsin seisovani keskellä pahaista yökerhoa jossakin kurjassa naapurustossa. Yön pikkutunneilla lumoavan kaunis nainen kävelee sisään: hän täyttää klubin tyrmäävällä elämänilollaan ja energiallaan.
Tuskin tiedän, mikä sai minut ajattelemaan niin. Mikä veti minut tähän fantasiaan? Näyttää siltä, että WC-istuimen vaihdoksella oli suuri merkitys siinä, miten jäsensin ja etsin ymmärrystä tähän uuteen, omituiseen elämääni.
Hymyilin. Pohdin kuka oli mahtanut kirjoittaa tuollaisen lauseen vankilassa, joka on ääriään myöten täynnä rikoksista syytettyjä vankeja. Hämmästykselleni vetää vertoja vain onneni, jota tunsin lukiessani noin tiiviin, kauniin ja erilaisen lauseen.
Lause erottui kymmenistä eri arabialaisilla murteilla raapustetuista törkeyksistä.
Löydökseni saattoi merkitä vain yhtä asiaa. Täällä oli ainakin yksi ihminen, joka ymmärsi minua, ymmärsi, miksi minut vangittiin sekä tavoitteeni, jotka halusin saavuttaa. Seuraavina päivinä aloin nähdä kokonaan toisen todellisuuden, joka muutti rikollisten maailman omaksi paratiisikseni. Rakensin taivaan omien mittapuitteni mukaan, räätälöin sen uusien uskomuksieni mukaisesti, jotka erosivat kaikista entisen vankeutta edeltäneen elämäni kokemuksista.
Kyllä. Vessaselli numero viisi todellakin kosketti minua!
Kun rakas vaimoni Ensaf kertoi minulle, että suuri kustantaja Saksassa oli kiinnostunut kokoamaan kirjoituksiani saksaksi käännettävään kirjaan, epäröin. Ollakseni täysin rehellinen: kun kirjoitin ensimmäisen artikkelini en uskonut, että se julkaistaisiin arabiaksi, saati sitten käännettäisiin toiselle kielelle.
Jos nostit käteesi tämän kirjan, onnistuit lukemaan sitä näin pitkälle ja jatkat yhä, voin turvallisin mielin olettaa että sinä, rakas lukijani, olet kiinnostunut kuulemaan, mitä minulla on sanottavana.
Joidenkin mielestä minulla on sanottavaa, toisten mielestä olen tavallinen mies, jolla ei ole mitään jaettavaa – mies, jonka kirjoitukset eivät ansaitse tulla julkaistuksi tai käännetyksi muun maailman luettavaksi. Kuitenkin, kun tutkiskelen sisimpääni, näen vain miehen, joka kuin ihmeen kaupalla kesti viisikymmentä ruoskaniskua, samalla kun ihmisjoukko ylisti hänen kipuaan ja messusi toistuvasti Allahu Akbaria.
Kyllä. Minua syytettiin apostasiasta (islamin tietoisesta hylkäämisestä) ja sain kuolemantuomion. Rangaistus lievennettiin kymmenen vuoden vankeustuomioksi ja tuhanneksi ruoskaniskuksi. Minun tuli myös maksaa miljoona rialia lopullisena taloudellisena rangaistuksenani.
Vietin kolme vuotta kirjoittamalla näitä artikkeleita sinulle: minua kidutettiin, vaimoni ja kolme lastani joutuivat muuttamaan maasta heihin kohdistuneiden paineiden vuoksi. Perheeni ja minä olemme kärsineet kaiken tämän tuskan vain koska kerroin, mitä ajattelen. Kahlasimme karikot jokaisen tähän kirjaan painetun kirjaimen vuoksi.
Copyright © 2015 by Raif Badawi
Kääntänyt Suomen PEN:ille Johanna Sillanpää
Raif Badawi: 1 000 lashes (Greystone Books Ltd., 2015)
Kirjoittaja on saudiarabialainen bloggari ja verkkosivuston ylläpitäjä. Artikkeli on esipuhe Raif Badawin kirjoituskokoelman englanninkielisestä versiosta 1 000 Lashes: Because I Say What I Think (Greystone Books Ltd. 2015, arabiasta käänt. Ahmed Danny Ramadan). Teoksen alkuperäisen saksankielisen version 1000 Peitschenhiebe on julkaissut Ullstein (2015). Ote on käännetty ja julkaistu osana Vangittujen kirjailijan päivän kampanjaa Suomen PEN:in Vapaa sana -kirjoitussarjassa Raif Badawin vaimon Ensaf Haidarin, kustantaja Ullsteinin sekä Greystonen luvalla.
