Kirjailijoiden kansainvälinen sananvapausjärjestö PEN on tänä vuonna ottanut voimakkaasti kantaa maailmanlaajuiseen pakolaiskriisiin ja vedonnut etenkin eurooppalaisiin maihin sen hoitamisessa. Tämä voi tuntua oudolta – hyppääkö PEN toiminta-alueensa ulkopuolelle? Sitä olemme kysyneet itseltämmekin.
Vuonna 1921 perustetun PEN:in historia ulottuu maailmansotien väliseen aikaan. Sodat eristivät kirjoittajia paitsi muusta maailmasta myös oman maansa sisällä. Tutusta yhteisöstä saattaa tulla kirjoittajalle vaarallinen – katsotaanpa juutalaisten vainoa, Jugoslavian sotaa tai Syyrian tilannetta. Kun oma yhteisö on turvaton, ihmisillä on oikeus vaatia ja saada kansainvälistä suojelua. PEN:issä on reagoitu vahvasti pakolaisten hätään. Kollegiaalinen solidaarisuus ja rauhanaate, konfliktien selvittäminen sanoin toisen ihmisarvoa kunnioittaen, ovat syvällä PEN:in toiminnassa.
PEN on työskennellyt pitkään vangittujen kirjoittajien auttamiseksi Writers in Prison -komiteansa kautta, mutta resursseja tarvitaan yhä enemmän ennaltaehkäisevään työhön. Kuinka suojella kirjoittajia paremmin? Esimerkiksi latinalaisamerikkalaisissa maissa, joissa valta on korruptoitunutta ja rikollisuus vahvaa, toimittajat ja muut kirjoittajat tekevät tärkeää ja äärimmäisen vaarallista työtä. Kirjailija Jennifer Clement, Kansainvälisen PEN:in tuore puheenjohtaja, totesi yhdistyksen yleiskokouksessa Québecissa: ”In Mexico, we don’t have writers in prisons – we have writers in graves.”. PEN:in on jatkettava työtään hallitusten painostamiseksi – maiden on suojeltava kansalaisiaan ja rajoja ylittäviä toimittajia.
Erityisen vakava tilanne on Bangladeshissa, jossa kirjoittajat ovat joutuneet poikkeuksellisen vainon kohteeksi. Radikaali islam on lujittamassa otettaan maasta, joka on ollut sekulaari vuodesta 1972 lähtien. Bangladeshia tunnetaan Suomessa huonosti eikä Suomella esimerkiksi ole suurlähetystöä maassa. Islamistinen Ansarullah-ryhmä julkisti tappolistan useista kymmenistä islamin kriitikoista ja bloggareista, jotka puolustavat uskonvapautta ja valtion ja kirkon eroa. He ovat siis kirjoittaneet paitsi uskonvapaudesta myös demokratiasta, koulutuksesta, naisten oikeuksista ja tasa-arvosta. Ainakin neljä bangladeshilaista bloggaria on surmattu äärimmäisen raaoissa iskuissa tänä vuonna, mutta heitä on vainottu vuodesta 2013 lähtien. Vainojen viimeisin uhri on kustantaja Faisal Arefin Dipan, joka surmattiin 31.10.2015. Hän kustansi helmikuussa 2015 murhatun Avijit Royn kirjan. Suomen PEN on saanut Bangladeshista useita avunpyyntöjä, jotka alkavat pysäyttävillä sanoilla: ”Please, save my life.”. Maan hallitus ei kanna vastuuta kirjoittajiin ja heidän tukijoihinsa kohdistuvista raakuuksista, vaan vierittää syyn kirjoittajien niskoille. PEN ja useat merkittävät kirjailijat vetosivat bangladeshilaisten bloggareiden ja Dhakan kirjallisuusfestivaalin puolesta viimeksi marraskuussa.
Suomen valtioneuvoston uusi turvapaikkapoliittinen ohjelma, jossa turvapaikkapäätökset väliaikaistetaan ja esimerkiksi jo miltei mahdotonta perheenyhdistämistä vaikeutetaan entisestään, koettelee paitsi maamme perustuslakia myös ihmisoikeuksia. Yllätyksenä se ei kuitenkaan tullut. Ruotsissa tehtiin samansuuntaisia päätöksiä muutamaa viikkoa aiemmin. Suomi seurasi pohjoismaista isoveljeään. PEN toivoo, että Suomi seuraisi Ruotsin mallia myös kirjoittajien turvaresidenssien perustamisessa. Suomen on liityttävä epätoivoiseen tilanteeseen joutuneiden bangladeshilaisten bloggarien ja heidän perheidensä suojelijoiden joukkoon esimerkiksi Ruotsin, Norjan, Tanskan, Ranskan, Iso-Britannian, Yhdysvaltojen ja Kanadan rinnalle. Norjalaislähtöinen ICORN (International Cities of Refuge) -residenssiverkosto toimii useassa maassa yhteistyössä PEN:in kanssa. Helsinki on siihen liittymässä ja useiden kaupunkien tulisi seurata perässä. Hyppäämmekö toiminta-alueemme ulkopuolelle? Ei, tahdomme ojentaa auttavan käden niille, jotka voimme vielä pelastaa.
Kirjoittaja on PEN:in toiminnanjohtaja.
