PEN Internationalin kongressi 2011 Belgradissa

PEN Internationalin kongressi 2011 Belgradissa

”Mitä merkitystä sillä on, että 89 PEN-keskuksen edustajat kokoontuvat Belgradissa?” kyseli Kansainvälisen PENin puheenjohtaja John Ralston Saul kongressin avauspuheessaan. Kongressiväen ja lehdistön lisäksi oli eturivissä kuuntelemassa Serbian presidentti Boris Tadic. Saul vastasi: ”Tämä kongressi on julkinen sovinnon ilmaus. Balkanin kirjailijat eivät tietenkään ole missään välissä lakanneet puhumasta toisilleen. Mutta tämä kongressi on Balkanin elävän mielikuvituksen muodollinen vahvistus.”

Saul viittasi samana päivänä perustettuun PENin Balkanin verkostoon, jota olivat olleet käynnistämässä kymmenen maan PEN-keskukset: edustettuina olivat Bosnia, Bulgaria, Kosovo, Kroatia, Makedonia, Montenegro, Romania, Serbia, Slovenia ja Turkki. Omassa sinänsä tyylikkäässä vastauspuheenvuorossaan presidentti Tadic luetteli melkein saman listan maista. Kosovon hän hyvin huolellisesti jätti joukosta pois. Kaikki haavat eivät ole umpeutuneet. Myös siksi PENin kokoontumisella on merkitystä. RAAMIT PENin vuosikongressi kokoontui Belgradissa, Serbiassa 12.-18.9.2011. Balkanin syyskuun helteeseen saapui reilut kaksisataa osallistujaa. Suomea edustivat Jarkko Tontti ja Markus Nummi. Kongressiin on viime vuosina kaivattu erityisesti Etelä-Amerikan väkeä, nyt oli sentään mukana Brasilian PEN. Järjestön ominaisluonteeseen tosin kuuluu, että maakohtaisesta edustuksesta on harhaanjohtavaa puhua: monin paikoin PEN rakentuu kielen ympärille. Uutena keskuksena hyväksyttiin PEN-perheeseen riemastuttavasti Oksitania. Oksitaanin kielen ja kirjallisuuden elvyttäminen Ranskan eteläisissä on joukolle ihmisiä selvästi sydämenasia. Kongressiviikkoon kytkeytyi ”Free the Word” -kirjallisuusfestivaali, saman otsikon alla PEN on juhlinut kirjallisuutta muuallakin. Tilaisuuksia oli Belgradin ohessa myös Novi Sadin ja Nisin kaupungeissa. Tiedon saannin osalta kongressin painokkain anti tuli Writer’s in Prison –komitean tarjoilemana: puhe oli erityisesti Meksikosta ja Kiinasta. PEN Internationalin äskettäin valittu uusi toiminnanjohtaja (Executive Director) Laura McVeigh

esittäytyi kongressiväelle. Irlantilaistaustainen, Lontoossa asuva Laura sai luottamuksen puolelleen jo kielitaidollaan, hän hallitsi suvereenisti kaikki PENin kolme virallista kieltä, englannin lisäksi ranskan ja espanjan. MEKSIKO Meksikon tilanne on kamala. Ihmisiä murhataan joukoittain ja murhattujen listoilla on paljon journalisteja. Kokouksen hyväksymässä päätöslauselmassa arvostellaan jyrkästi Meksikon viranomaisia passiivisuudesta niin rikosten tutkimisessa kuin ilmeisen uhan kohteena olevien lehtimiesten suojelemisessa. Virallisesti Meksikon hallinto esiintyy ihmisoikeuksien puolustajana, mutta käytännön toiminta on muuta. Lukuisia konkreettisia esimerkkejä sisältävä päätöslauselma saatetaan Meksikon edustajien tietoon eri puolilla maailmaa – myös Suomessa. Vangittujen kirjailijoiden komitea on myös järjestämässä erityisen Kuolleiden päivä –kampanjan 2.11.: kehyksen tarjoavat ne monenmoiset seremoniat, joilla Meksikossa on tuona päivänä tapana muistaa vainajia. KIINA Yleiskokouksessa Kiinaa, kiinankielistä maailmaa ja Kiinan valtapiirissä olevia alueita oli edustamassa useita PEN-keskuksia: Kiina (eli virallinen Kiina), Kiinan riippumaton PEN keskus (eli toisinajattelijat, joista huomattava osa toimii Hong Kongissa tai Kiinan ulkopuolella), Taiwanin PEN, Uiguuri Pen ja Tiibetin PEN. Erityisen kiinnostavaa oli seurata virallisen Kiinan delegaatiota. Edustamassa olivat herrat Zhang Tao ja Ye Xin, toinen oli sujuvaa englantia puhuva kirjallisuusvirkamies, toinen vain kiinaa taitava kulttuurivallankumouksen vaiheista romaaneja kirjoittanut ”oikea kirjailija”. Nobelin rauhanpalkinnon myöntäminen viime vuonna Liu Xiabolle on saanut Kiinan viranomaiset jyrkentämään linjaansa entisestään. Liu Xiabo ja hänen muodollisesti vapaudessa elävän vaimonsa taiteilija Liu Xia on eristetty ulkomaailmasta miltei täydellisesti. Kiinan yhteiskunnallisia oloja arvostelleita kirjailijoita, taiteilijoita ja lehtimiehiä on ahdisteltu monin tavoin. Taiteilija Ai Wei Wein vangitseminen talousrikossyytösten varjolla yli kahden kuukauden ajaksi oli tästä näkyvin esimerkki. Vangittujen kirjailijoiden komitean tutkimusryhmä vieraili heinäkuussa Kiinassa kartoittamassa tilannetta. Ryhmä kutsui Pekingissä joukon kiinalaiskirjailijoita pyöreän pöydän tapaamiseen. Vain muutama pääsi paikalle, useaa olivat viranomaiset suoraan kieltäneet osallistumista. Kiina uhraa internetin ja puhelinliikenteen valvontaan jopa enemmän rahaa kuin sotavoimiinsa, joten PENin järjestämä tilaisuus oli ilman muuta valtakoneiston tiedossa. Vaikka useimmat kiinalaiset kirjailijat ja journalistit varojat sanojaan, yksi asia oli PENin raportoijien mukaan kiistatonta. Kukaan heidän tapaamistaan kirjoittavista ihmisistä ei sanallakaan puolustanut nykyhallinnon toimintatapoja. Laajoilta kansanosilta on ilmeisesti onnistuttu pimittämään tieto Liu Xiabon nobelista, mutta kaikki ammatikseen kirjoittavat ihmiset tiesivät hänestä ja muista vainotuista kirjoittajista. Nekin jotka eivät kirjoillaan ja kirjoituksillaan avoimesti arvostelleet hallintoa, tuntuivat suuresti arvostavan rohkeita kollegojaan. Vaikuttaa myös siltä että valvontakoneisto ei hallitse kaikkia tilanteita, eivätkä suuret kansanjoukot alistu mihin tahansa: yritys pimittää luotijunaonnettomuus kesällä epäonnistui, kännykkä-internet-maailmaa ei sittenkään voi totaalisesti hallita. Lopputulemana oli kaksi erilaista arviota. Pekingissä asuvilta läntisiltä asiantuntijoilta kuului synkkä lausunto: sananvapauden osalta tilanne tulee säilymään surkeana, Liu Xiabo saa kärsiä yhdentoista vuoden tuomionsa viimeiseen päivään asti. Hong Kongin kirjailijapiireistä kuultiin taas toisenlainen arvio: asiat tulevat muuttumaan parempaan suuntaan, muutos voi olla jo parin vuoden päässä.

Kolmaskin arvio esitettiin. (Virallisen) Kiinan delegaatin mukaan mitään suuria ongelmia ei ole. Kirjallisuusvirkamies kiisti jyrkästi raportoijien antamat tiedot sananvapauden rajoituksista. Hän kutsui kokousväkeä tulemaan itse katsomaan mikä on tilanne: kiinalaisilla kirjailijoilla on hänen mukaansa vapaus ilmaista itseään kunhan vain noudattavat lakia. WiP-komiten puheenjohtaja Marian Botsford Fraser vastasi käyneensä juuri Kiinassa ja kuulleensa siellä kirjailijoilta aivan toisenlaisen todistuksen. DAWIT ISAAK Suomen PENin kunniajäsenekseen adoptoiman ruotsalais-eritrealaisen journalistin ja kirjailijan Dawit Isaakin kohtalo sai myös osakseen erityishuomiota. Heti kokouksen jälkeen 23.9. tuli kymmenen vuotta täyteen Isaakin vangitsemisesta: mitään syytettä ei ole nostettu, eikä tuomiota annettu. Isaakin tilanne oli vahvasti äskettäin esillä Göteborgin kirjamessuilla (selostettu esim. Helsingin Sanomissa ja Hufvudstadsbladetissa 24.9.): Ruotsin PENin johdolla nobelistit Herta Müller ja Mario Vargas Llosa vaativat Isaakin vapauttamista ja EU-tason taloudellista painostusta.

Belgradissa asiaa esitteli Azar Mahloujian Ruotsin PEN -keskuksesta: sanoma oli lyhykäisesti että periksi ei anneta, kun kerran Isaak on tähän asti selvinnyt. Norjan edustajat taas kertoivat, että heiltä on lähdössä tarkkailuryhmä Eritreaan ensi keväänä – muodollisesti kohteena ovat Eritrean pääkaupungin Asmaran kirjamessut. Norjalaiset olivat saaneet ulkoministeriöltään kehotuksen edetä matalan profiilin tietä. Ruotsalaiset ovat saaneet kuulla ulkoministeriöltään samaa – mutta hiljainen diplomatia ei valitettavasti ole tuonut mitään näkyviä tuloksia. Suomen PEN on ollut kongressin jälkeen yhteydessä Pekka Haavistoon, joka on Suomen ulkoministeriön erityisedustaja Afrikan kriiseissä. Hän tuntee hyvin Isaakin tapauksen ja on tapaamisissaan Eritrean viranomaisten kanssa ajanut Isaakin vapauttamista. Haavisto lupasi pitää asian esillä myös jatkossa. Myös kehitysministeri Heidi Hautalaan on oltu yhteydessä ja hän lupasi lisäselvityksiä tehtävän ministeriössään. VERKOSTOT, KUMPPANIT PEN Internationalin piirissä toimii alueellisia verkostoja, jotka pitivät kokouksiaan viikon aikana. Suomi on ollut mukana Uralilais-altailaisen solidaarisuusverkoston toiminnassa, joka perustettiin muutama vuosi sitten Istanbulissa. Ryhmässä toimivat mm. Turkki, Japani, Korea, Suomi, Viro ja Uiguuri-PEN. Yhdysside on pikemminkin ajatuksellinen kuin kielitieteellinen. Suomen PENin voimavarat eivät valitettavasti riittäneet mukanaoloon heinäkuussa Mongoliassa järjestetyssä tapaamisessa. Verkoston toiminta suuntautuu ensivaiheessa käännöshankkeisiin.

Eurooppalainen verkosto on myös järjestäytymässä ja Suomen PEN on osallistunut toiminnan ideointiin. Englannin ja Belgian PEN -keskusten johdolla verkosto piti ensimmäisen kokouksensa, jossa mm. kartoitettiin yhteistyön mahdollisuuksia Euroopan unionin ihmisoikeuselinten kanssa. Hyviksi osoittautuneiden käytäntöjen vaihtoa varten kerättiin tietoja eri maiden keskusten toiminnasta.

Epävirallisemmissa mutta hyödyllisissä merkeissä pidettiin myös pohjoismais-balttialainen kokoontuminen: mukana Norja, Ruotsi, Suomi, Tanska, Viro ja turvakaupunkitoimintaa hoitava PENin yhteistyöjärjestö ICORN. Yhteisiä intressejä on kosolti, yhtenä erityisen kiinnostuksen ja huolen kohteen Valko-Venäjä. Ruotsiin Suomen PENiä yhdistävät kunniajäsenemme Dawit Isaak ja iranilainen Nasrin Sotoudeh sekä kampanjointi Vladimir Neklayaevin puolesta. KOMITEAT Vangittujen kirjailijoiden komitean (WiPC) ohessa Suomen PENiä on kiinnostanut, osin huolettanut Kieli- ja käännöskomitean toiminta. Olisimme olleet valmiita vaihtamaan sinänsä joviaalin mutta sähköposteihimme laiskasti vastaavan Josep-Maria Terricabrasin (Kataloniasta) dynaamiseen Uiguuri PENin vetäjään Kaiser ÖzHuniin. Mutta komitean sisäisessä vaalissa ehdokkaamme ei menestynyt ja yleiskokous tyytyi siunaamaan päätöksen. Yleiskokouksessa oli myös esillä komitean keväällä laatima Gironan julistus kielellisistä oikeuksista (luettavissa myös verkkosivuiltamme). Tarkoitus on hyvä, mutta valitettavasti julistus on muotoiluiltaan paikoin hatara. Manifestossa puhutaan jonkin alueen ”virallisesta kielestä” epämääräisesti, eikä kielellisten vähemmistöjen suojaa ole nostettu suoraan näkyville. Yleiskokouksessa Viro päätyi äänestämään Gironan julistusta vastaan ja Suomi äänesti tyhjää. Tämä taas johti Katalonian PENin edustajan Carme Arenasin yhteydenottoon, halusivat käydä asiasta dialogia Viron ja Suomen kanssa. Naiskirjailijakomitealla oli organisatorisia ongelmia ja komitean ylimääräisessä kokouksessa tultiin siihen tulokseen, että on tarpeen rekrytoida uusi puheenjohtaja. Komitean piirissä oli silti syntynyt kiinnostavia suunnitelmia, mm. tutkimusprojekti naiskirjailijoiden ongelmista. Naiskirjailijakomitea on Meksikon osalta kiinnittänyt huomiota lapsien kohtaamiin musertaviin tilanteisiin: kun murhattuja vanhempia ei löydy lapset jäävät surun keskellä kaiken lisäksi vaille vakuutuskorvauksien antamaa taloudellista turvaa. PÄÄTÖSLAUSELMAT Perinteiseen tyyliin kokouksessa annettiin joukko resoluutioita, päätöslauselmia, joissa kiinnitettiin huomiota sananvapausongelmiin eri puolilla maailmaa. Kohteina olivat Valko-Venäjä, Kiina, Uiguurien autonominen alue, Kuuba, Fizi, Iran, Kurdi-kirjailijoiden asema Iranissa, Meksiko, Syyria, Turkki, Vietnam, Kurdin kielen asema Turkissa. Suomi oli etukäteen lupautunut tukemaan Ruotsin PENin päätöslauselmaehdotuksia Iranin tilanteesta ja Eritreasta sekä Etelä-Afrikan PENin omaa maataan koskevaa resoluutiota, jossa puututtiin sananvapautta rajoittavaan medialakiehdotukseen. Pian kongressin päättymisen jälkeen Etelä-Afrikan PENin kokousedustaja Margie Orfordilta tuli iloinen viesti. Lakialoite on peruutettu. Työ tuottaa tulosta! Venäjän PEN veti pois laatimansa Venäjää koskevan päätöslauselman, koska siinä keskityttiin pääosin liikemies Mihail Hodorkovskyn kohtaloon, ei varsinaisiin journalismia ja kirjallisuutta koskeviin tapauksiin.

Jonkin verran keskustelua synnytti Saksan PENin laatima Eurooppaa koskeva päätöslauselma, jossa mm. kannettiin huolta rasistisista ilmiöistä ja viranomaistahojen pyrkimyksistä kontrolloida mediaa. Unkarin edustaja Elizabeth Csicsery-Ronay (monesta kokouksesta kovin tuttu) puolusti kiivaasti maansa medialakeja – jotka ulkopuolisesta vaikuttavat verraten kyseenalaisilta. Saksan PENin edustajat vastasivat, että unkarilainen kirjailijamestari György Konrad oli antanut noista laeista kovasti kriittisemmän tulkinnan – Konrad esiintyi kongressin aikana Free the Word –festivaalilla. Entä sitten Euroopan aiempi murheenaihe Balkan? Kokouksessa Balkanin kirjallisuusväki näytti ainakin päällisin puolin olevan sopuisaa. Tosin Kreikkaa edustanut veteraanidiplomaatti protestoi velvollisuudentuntoisesti Makedonia-nimen luvattomasta käytöstä. Voisi sanoa Balkanin sananvapausongelmien länsimaistuneen: huolta kannetaan median keskittymisestä ja mainosrahan synnyttämistä riippuvuussuhteista. VAALIT

PEN Internationalin johtokunnan (Board) uusien jäsenten vaalista tuli matemaattisesti jännittävä. Ensimmäisellä kierroksella eniten ääniä sai jo johtokuntaan kuuluva Yang Lian (Kiinan riippumaton PEN). Toinen paikka ei kuitenkaan ratkennut heti: Sylvestre Clancier (Ranska) ja Ekbal Baraka (Egypti) saivat saman verran ääniä. Myös heidän välillään käyty uusintavaali päätyi tasatulokseen. Vasta kolmas äänestyskerta antoi valtakirjan ranskalaiselle Clancierille. YHTEENVETO: MIKSI OLTIIN BELGRADISSA? Tiivistelmä kongressista: vakavia ja päteviä pyrkimyksiä, ohessa myös kielellistä ja ajatuksellista kakofoniaa. PEN-seurakuntaan kuuluvat omat (maailman)kylähullunsa. Kongressihallin ikkunoiden takana hehkui kaupunki, päivälämpö uuvuttava 30+, mutta illat ihania, monet keskustelut inspiroivia. Yksi kohtaaminen tapahtui Suomen PENin jäsenen, runoilija Paul Polanskyn kanssa, joka asuu Nisin kaupungissa Serbiassa. Syntyi ajatus romanien oman PEN-keskuksen perustamisesta. Tästä onkin oltu jo yhteydessä PEN Internationalin kanssa. Siteerataan vielä John Ralston Saulia: ”Satojen eri puolilta maailmaa tulleiden kirjailijoiden kokoontuminen edustaa mielikuvituksen ja läpinäkyvyyden voimaa. Meidän peruskirjamme sanoma on selvä. Me uskomme rajoittamattomaan ilmaisun vapauteen. Me uskomme myös, että riippumatta siitä miten ristiriitaisia tunteita herättäviä sanamme ovat tai miten vaikeita ne ovat, lopullinen päämäärämme on tuoda ihmisiä yhteen.” Belgradin terveisin, Markus Nummi & Jarkko Tontti