Neljänsiä Ainon nimipäiviä vietettiin eilen
SKS:n viestintäjohtaja Sirkka-Liisa Mettomäki toivotti vieraat tervetulleiksi.
Kaunis toukokuinen alkuilta keräsi 50 hengen yleisön Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran hoteisiin juhlistamaan kirjailija Aino Kallasta, Suomen PEN:in perustajajäsentä.
Tilaisuuden aluksi Suomen PEN:in puheenjohtaja, kirjailija Sirpa Kähkönen luki Suomen Journalistiliiton lanseeraaman sananvastuuvalan, johon hän toivoi yleisönkin yhtyvän:
Ilmaisen itseäni ihmisoikeuksia kunnioittaen. Vihapuhe ei vaienna minua. Kannan vastuun sanoistani.
Kähkönen vetosi yleisöön myös PEN:in mahdollisina tukijoina ja muistutti, että suuri osa järjestön tekemästä sananvapaustyöstä ei näy ulospäin. PEN tukee monin tavoin hädässä olevia kirjoittajia. Myös me Suomen PEN:issä saamme avunpyyntöjä, aivan viime aikoina erityisesti Bangladeshista, jossa sekulaarit kirjoittajat, bloggarit ja kustantajat ovat vaarassa.
Tilaisuudessa esittäytyi Aino Kallas Seura, joka juhlii 29. syyskuuta 10. toimintavuottaan juhlaseminaarissa SKS:lla. Seuran puheenjohtaja Silja Vuorikuru toi terveiset Tarton kirjallisuusarkistosta, josta myös löytyy runsaasti Kallakseen liittyvää aineistoa. Seuran jäsen Erja Noroviita tulkitsi paitsi Kallaksen novellin, kertoi huhtikuussa perustetun Lopen Syrjä-seuran toiminnasta – tarkoituksena on mm. kunnostaa Kallaksen nuoruuden kesäpaikka Syrjän kylällä.
Nimipäivillä esiintyivät Aino Kallaksen kirjailijasisaret, joilla kaikilla on jonkinlainen side päivän päähenkilöön. Taija Tuominen tunnusti rakkautensa kirjallisuuteen syntyneen äidinkielenopettajaltaan saamansa Sudenmorsiamen kautta – Tuominen oli lukenut läpi kotikylässään vierailevan kirjastoauton. Sittemmin hän on opettanut kirjoittamista halki Suomen ja nykyään lahjoittaa löytämiään Sudenmorsiamia oppilailleen.
Riikka Pelo rohkeni puhua ”Minun Ainosta”, vaikka hän myönsi otsikon omistusmuodon herättävän kauhua. Sillä miten kukaan voi omistaa Ainoa, ”suurta levottomuutta nimeltä ihminen”? Kallas opetti Riikka Pelon kirjoittamaan, Aino oli mentori ja esikuva. Pelo jakoi tilaisuudessa myös ”toisten Ainon”: Nórdica Libros on juuri julkaissut Sudenmorsiamen espanjaksi. Teoksen on espanjantanut Luisa Gutiérrez Ruiz, Pelon esikoisromaanin Taivaankantajan kääntäjä. Sara Moranten kuvitusta teokseen La Novia del lobo voi ihastella Youtube-videolta:
Nimipäiville saatiin vieraita myös Viron PEN:istä. Kirjailija Kai Aareleid valitsi alustuksensa aiheeksi Kallaksen monista kaupungeista Pietarin. Päiväkirjamerkinnät vuosilta 1900-1903 kertovat, että kirjailijauraansa aloittevan Kallaksen oli vaikea sopeutua Pietariin. Hän kärsi synnytyksen jälkeisestä masennuksesta, avioliitossa Oskar Kallaksen kanssa oli särönsä ja perhevelvollisuuksien ja taiteilijapyrkimysten välillä kovaa ristivetoa. Mutta mitä Aino Kallaksesta olisi tullut kirjailijana ilman Pietarin vuosia? Varmaa on ainakin, että ulkomaalainen nainen, joka tunsi itsensä avain samalla tavalla ulkopuoliseksi Pietarissa sata vuotta Kallaksen jälkeen, ei olisi löytänyt lohtua Kallaksen teksteistä ilman kirjailijan kokemia kolmea kovaa Pietarin vuotta, päättää Aareleid.
Lämpimät kiitoksemme yleisölle, kaikille puhujille, PEN:in Naiskirjailijakomitean aktiivisille jäsenille, SKS:lle hyvästä ja jatkuvasta yhteistyöstä sekä Aino Kallas Seuralle liittymisestä mukaan tapahtuman totteuttamiseen! Nähdään ensi vuonna!
Makupaloja nimipäiviltä galleriassa, kuvat Johanna Sillanpää / Suomen PEN.
