Laboratorioinstituutin mallityöläinen Kose Alaverdi ei huomannut kuinka vieraiden tila muuttui, tai hän teeskenteli, ettei huomannut mitään. Hänelle se oli täysin yhdentekevää päätellen järkkymättömän paatoksen jatkumisesta:
– Tällainen menestys on tullut mahdolliseksi vain, koska esi–isämme käsittelivät luovalla tavalla väestöään sekä hyödynsivät aikaisempien sukupolvien kokemuksia.
Kose Alaverdi astui yhtäkkiä päällikön luo:
– Toveri päällikkö, sallitteko, että otan esille erään asian?
– Kyllä sallin! vastasi päällikkö, joka oli koko ajan kuunnellut alaistaan peittämättä tyytyväistä hymyään.
– Toveri päällikkö, pyytäisin saada uusia luutuja! Ne, joita olen käyttänyt, ovat aivan loppuun kuluneet eikä niitä voi enää pestä!
– Tietenkin! Kirjoita tilaus, niin minä allekirjoitan. Tärkeintä on asiakkaiden arvokas palveleminen!
– Kiitoksia siitä!
Päällikkö ja Kose Alaverdi laittoivat kaksi sormea kuvitteellisille uniformun päähineilleen tehdäkseen kunniaa toisillensa. Nuorempi tieteellinen työtoveri Kose Alaverdi haali sylillisen verta tihkuvia rääsyjä ja iski silmää vieraille:
– Pysykää täällä, lupaan henkilökohtaista huolenpitoa!
– No, no, sanoi päällikkö yrittäen jäähdyttää kuumentunutta työtekijäänsä. Eipä mennä asioiden edelle! Aika on puolellamme, mutta meidän täytyy olla kohteliaita vieraitamme kohtaan.
– Kerron nyt omasta metodistani, sanoi päällikkö ja johti vieraat pitemmälle käytävään, jossa oli ummehtunut haju jostakin, joka oli kauan seisonut kosteassa, ja jossa tuntui vielä kirpeän kitkerän lääkkeen vivahde. Käytävän molemmilta puolilta olevista huoneista kuului silloin tällöin kummallisia ääniä. Päällikkö reagoi niihin, katsoi ovesta ja antoi määräyksen:
– Pojat, ennen kuin ryhdytte hommiin, on teidän opittava kunnolla metodimme. Täytyy työskennellä huolellisesti, tarkasti, niin etteivät asiakkaat metelöi! Tämä on erittäin tärkeää niiden kohdalla, jotka ovat johdanto-osiossa. Ensimmäinen etappi on vaikea, asiakkailla on vielä paljon energiaa eikä heillä ole mitään sitä vastaan, että kokeilevat voimiaan. Siksi teillä ei saa olla kiire, vaan teidän täytyy olla herkkäkuuloisia heidän sielullisen ja fyysisen tilansa suhteen. Sinä esimerkiksi olet vielä nuori ja sinulla on paljon opittavaa, ennen kaikkea asiakkaan huomioon ottamisessa. Älä unohda, että tässä tapauksessa palvelet maksavaa asiakasta!
Päällikkö kääntyi vieraisiin päin antaakseen lyhyen selityksen:
– Älkää hämmästykö, meillähän on täällä sama systeemi kuin ruotsalaisissa vanhainkodeissa, jos asiakkaalla on rahaa, maksaa hän itse koko oleskelunsa instituutissamme, mutta jos asiakas on köyhä kuin kirkonrotta, maksaa valtio hänen puolestaan. Rajallisten ekonomisten resurssiemme takia meidän täytyy joskus lyhentää tiettyjen asiakkaiden oleskelu muutamaan harvaan viikkoon. Ne, joilla on rikkaita sukulaisia tai omia säästöjä, sanokaamme omistavat vakavaraisen kiinteistön, ovat onnekkaampia. Heitä me palvelemme koko ohjelmistollamme. Sillä tavalla on asiakkaan etappien lukumäärä suoraan verrannollinen hänen ekonomisiin ja muihin resursseihinsa. Meidän maassamme ei mikään ole mahdotonta! Erityisesti sen jälkeen, kun me julistimme ”Avointen ovien” -politiikan alkaneeksi.
– Niin, juuri siksihän me olemme voineet tulla tänne suurten mahdollisuuksien maahan, unelmiemme maahan! sanoi Firez Razan Adasj. Vaikka olemme kaikki menestyneitä toimittajia, eikä nälkäkuolema uhkaa, haluamme joka tapauksessa menestyksekkäästi auttaa teitä myymään luonnonvarojanne Länteen. Meille se on…
Tässä kohtaa hän alkoi empiä, mutta Jumry Kizja tuli väliin:
– Ei se olisi hassumpaa. Kuten sananlaskunne sanoo, ”Kun totuttaa varsaa ratsastajaan, voi samalla kertaa käydä sedän luona.”
– Avoimet ovet, eikö ne voida myös käsittää kutsuksi tulla yhdessä hyödyntämään maanuumenien löydöksiä? Vai mitä? tarkensi Firez Razan Adasj.
– Ymmärtäkää se sitten miten itse haluatte, päällikkö tiuskaisi yrittämättäkään olla kohtelias.
– Sen politiikan idea on minulle päivän kirkas, ei saa panna ovia sisäpuolelta lukkoon. Kaikkien asuntojen ja talojen ovien on oltava auki vuorokauden ympäri!
– Anteeksi, mutta jos ovea ei panna kiinni esimerkiksi talvella, niin tulee yhtä kylmä kuin ulkona!
Jumry Kizja osoitti varmuuden vuoksi suurta nenäänsä, joka oli se ruuminosa, joka kylmällä ilmalla oli hänen suurin ongelmansa, ja josta hän rakasti kertoa vitsejä: ”Talvella olisi parempi olla kaksi persettä kuin yksi nenä.”
– Pakkanen ei pane hengiltä roskasakkia! virnisteli päällikkö epäystävällisesti.
– Ainoastaan korkealla olevat valtionpalvelijat saavat sulkea oven sisältäpäin. Heillä on paljon papereita ja salaisuuksia, ja jos yhtäkkiä alkaisi tuulemaan, niin tärkeät valtion asiakirjat voisivat joutua kadulle. Läpiveto ei ole suotavaa siellä missä on valtionsalaisuuksia. Mutta jos tavalliset ihmiset lukitsisivat itsensä koteihinsa, kuinka silloin kävisi Herra toveri presidentin profeetallisille ajatuksille? päällikkö sanoi ja suuntasi uudelleen karttakeppinsä seinään.
– Tämä iskulause on elämämme universaali perusta, emmekä tarvitse mitään muita teoreettisia oppeja. Mitä yksinkertaisempaa, sen parempaa, silloin vältymme väärinymmärryksiltä, ja kaikki on yhtä yksinkertaista kuin kaksi kertaa kaksi. Kansa rakastaa sitä, mikä on lyhyttä ja selkeää. Ja Herra toveri presidentti tietää sen paremmin kuin kukaan muu. Kuin lumottu, kiveksi muumioitunut tervan palanen, joka on imenyt itseensä vuosisatoja jollakin vaikeapääsyisellä kallionkielekkeellä, samalla tavalla on Herra toveri presidentti imenyt itseensä kansan sielun ja tulee parantamaan meidät kaikesta! Kuka voisi paremmin tietää, mitä kansa tarvitsee, kuin hän? Hän huolehtii koko maastamme tämän universaalisesti pätevän opin avulla. ”Ihminen ei saa kuolla ennen aikojaan!” – kuinka osuvasti se onkaan sanottu, niin yksinkertaisesti ja kristallin kirkkaasti. Tämä iskulause roikkuu joka puolella, aina synnytyslaitoksilta kaukaisimmille hautausmaille, puhumattakaan tehtaista ja teollisuuslaitoksista, lasten päiväkodeista, kouluista ja tieteellisistä ja taiteellisista yhdistyksistä. Jokaisessa paikassaan se imee itseensä ympäristöstään aivan erityisen oman merkityksensä, kuulostaa raikkaalta ja uudelta, kuin korvaamaton briljantti, joka sokaisee kaikki loistollaan.
(Tarina jatkuu huomenna.)
***
Suomen PEN julkaisee turkmenistanilais-ruotsalaisen Ak Welsaparin romaanista Kobra luvun Kieli-instituutti. Luku julkaistaan suomeksi kymmenosaisena jatkokertomuksena Vapaa sana -palstalla 23.12. alkaen. Romaani on julkaistu muun muassa turkmeeniksi, venäjäksi, ruotsiksi ja saksaksi. Ensi vuonna romaani ilmestyy myös englanniksi. Nyt julkaistavan luvun on suomentanut Anna-Mari Ojutkangas-Hedlund.
