UNESCO:n vuonna 1999 perustamaa Kansainvälistä äidinkielen päivää on vietetty ympäri maailmaa 21. helmikuuta vuodesta 2000 lähtien. Päivä juhlistaa kielellistä ja kulttuurista monimuotoisuutta ja monikielisyyden merkitystä maailmassa.
21. helmikuuta 1952 Itä-Bengalin (myöh. Itä-Pakistan) opiskelijat protestoivat banglan, Pakistanin toisen virallisen kielen tunnustamisen puolesta Dhakassa. Poliisi avasi tulen ja useita opiskelijoita menehtyi. Surmat johtivat levottomuuksiin. Bengaleja, itäisen Pakistanin suurinta etnistä ryhmää, ei kuitenkaan vaiennettu. Traagiset tapahtumat herättivät väestön kulttuurisen tietoisuuden ryhmänä, joka oli elänyt kielellisesti alistetussa asemassa aina turkkilais-moghulilaisista ajoista brittiläisen imperiumin kaudelle saakka. Liike ei pysähtynyt siihen. Pakistanin hallitus hyväksyi banglan maan toiseksi viralliseksi kieleksi vuonna 1956. Toista virallista kieltä, urdua, puhui pieni, enimmäkseen kaupungistunut muslimieliitti, joka uskoi juuriensa tulevan mantereen ulkopuolelta. Banglan tunnustaminen oli merkittävä voitto sekulaarille kieliliikkeelle hallitsevasta virheellisestä ajattelutavasta, jonka mukaan Pakistanin muslimit muodostivat homogeenisen yhteisön.
Bangladesh itsenäistyi Pakistanista vuonna 1971 Intian tuella verisen sodan päätteeksi. Maasta tuli sekulaari, edistyksellinen valtio. Se myös osoitti vääräksi Pakistanin taantumuksellisen opin uskonnollisesta nationalismista. Joka vuosi 21. helmikuuta miljoonat bangladeshilaiset vaeltavat avojaloin aamuvarhain Shaheed Minarille, banglan kielen marttyyrimonumentille, ja osoittavat rakkautta ja kunnioitusta henkensä uhranneille pojilleen maan povessa. Nykyään Pakistan kärsii samanlaisesta kielellisestä ja demokraattisesta ongelmasta kuin vuonna 1952. Urdu, jota puhuu vain 8 prosenttia maan väestöstä, on säilyttänyt virallisen kielen aseman ja sivuttanut maakunnalliset pääkielet, kuten punjabin, pashton, sindhin, balochin ja muut. Näin pidetään yhä yllä kuvaa maan yhtenäisestä islamilaisesta perinnöstä.
Bangladesh on käynyt läpi useita poliittisia mullistuksia sitten itsenäistymisensä 45 vuotta sitten. Maa nousi Neuvosto-blokin varjoista ja avautui länsimaisille vaikutteille poliittisten salamurhien jälkeen vuonna 1975, ja on selvinnyt sotilaallisista vallankaappauksista. Bangladeshista tuli demokraattinen valtio vuonna 1991, kun opiskelijaliikkeestä lähtenyt kansannousu päihitti militaarisen hallinnon vuotta aiemmin. Vaikka maa on ollut pitkään tunnettu luonnonkatastrofeistaan ja viime aikona sekulaaribloggareihin ja -kirjoittajiin kohdistuneista ääri-islamistien hyökkäyksistä, maassa on myös luotu menestyksekäs mikrolainajärjestelmä, jonka kehittäjät palkittiin Nobelin rauhanpalkinnolla vuonna 2006. Bangladeshin bruttokansantuote on noussut keskimäärin vaikuttavat 6 prosenttia vuodessa vuodesta 2001 lähtien. Mutta miten nämä asiat liittyvät Kansainväliseen äidinkielen päivään? Näin 21. helmikuuta symboloi kulttuurista merkittävyyttä Bangladeshissa ja muualla maailmassa.
Äidinkieli on yksi tärkeimpiä työkaluja kulttuurisen perinnön säilyttämisessä ja rikastuttamisessa. Eurooppalaisista maista tuli kansallisvaltioita ja toimivia edustuksellisia demokratioita vahvan kielellisen ja kulttuurisen identiteettinsä vuoksi. Suomesta kehkeytyi mallikelpoinen länsimainen hyvinvointivaltio kahden vaikutusvaltaisen naapurin, Venäjän ja Ruotsin, välissä, koska se säilytti kielellisen ja kulttuurisen perintönsä. Monet aasialaiset ja afrikkalaiset maat itsenäistyivät siirtomaavallasta 1960- ja 70-luvuilla tukeutumalla kulttuuriseen identiteettiinsä, jossa äidinkieli oli usein keskeisessä asemassa kansallisen identiteetin muodostamisessa. Lapsen opetus omalla äidinkielellään vahvistaa positiivista oppimiskokemusta. Siksi UNESCO:n Kansainvälisenä äidinkielen päivänä vuonna 2016 korostetaan perusopetuksen tärkeyttä lapsen omalla äidinkielellä oppimisen merkityksellisyyden ja tehokkuuden kannalta. Käytännössä päivä edistää kielellistä ja kulttuurista kuulumista, suvaitsevaisuutta ja tilaa kulttuuriselle vuoropuhelulle. Päivä avaa sitä, mitä brasilialainen kasvatusfilosofi Paulo Freire kutsui ’toivon mahdollisuuksiksi’ sorretuille ryhmille.
Yhdistyneen ja keskenään riippuvaisen maailman näkökulmasta Kansainvälinen äidinkielen päivä merkitsee paitsi miljoonille Bangladeshissa myös laajemmin ihmiskunnassa. Helmikuussa 2016 todistamme yhä arvaamattomammaksi käyvää maailmaa. Haasteita luovat maiden sisäiset ja väliset toimeentuloerot, rajoja kumartelemattoman islamistisen radikalismin nousu ja etenkin Lähi-idässä sisällissotien ja valtioiden luhistumisen vaara. Muukalaisvihan nousua on todistettu maahanmuuton ja pakolaisilmiön myötä eri puolilla Eurooppaa. Venäjän valtaus Krimillä herättää uuden kylmän sodan pelkoja Venäjän ja länsimaiden välillä. Nämä kriisit muistuttavat myös siltojen rakentamisen tärkeydestä yli kulttuuristen rajojen.
Useissa maissa yhteiskunnallisten aineiden opetusohjelma ei kykene ylittämään valtauskonnon tai hallitsevan etnisen ja kansallisen identiteetin näkökulmaa. Kansalliset hallitukset epäonnistuvat usein keskitetyn koulutusjärjestelmän rakentamisessa peruskoulutasolla päällekäisten julkisten, yksityisten, eliitti-, hyväntekeväisyys- ja uskonnollisten koulujen vuoksi. Erilaisten opetusstandardien tarjoaminen ennakoi eri yhteiskuntaluokkiin ja ajatussuuntiin jakautumista ja luo sosiaalisia ja kulttuurisia jakoja sekä konflikteja koulutien alusta alkaen. Monet maailman konflikteista nykyään johtuvat suoraan tai epäsuorasti eroavaisuuksista peruskoulutuksessa ja erityisesti monikielisten ja -kulttuuristen opetusmahdollisuuksien puutteesta. Kansainvälisen äidinkielen päivän henki tarjoaa maailmalle väkivallattomia keinoja moniarvoisten yhteisöjen, yhteiskuntien ja valtioiden rakentamiseen yli uskonnollisten, etnisten, kielellisten sekä muiden erojen. Päivä edistää mukaan ottamista, vahvistaa yhtenäisyyttä ja yhteenkuuluvuutta.
Kääntänyt: Johanna Sillanpää
Kirjoittaja on Valtiotieteiden tohtori ja kasvatustieteiden ja kansainvälisen kehityksen asiantuntija. Hän on työskennellyt myös Dhakan yliopiston reportterina bangladeshilaiselle sanomalehdelle. Mojibur Doftori on Suomen PEN:in jäsen, joka tällä hetkellä valmistelee ensimmäistä kaunokirjallista teostaan.
