Elina Hirvonen
Tšetšeniasta Ranskaan muuttanut 18-vuotias mies surmasi opettaja Samuel Patyn Pariisissa lokakuussa. Paty oli esitellyt oppilailleen satiirilehti Charlie Hebdon pilakuvia profeetta Muhammedista osana ilmaisunvapauteen liittyvää opetusta. Veriteon jälkeen presidentti Emmanuel Macron puhui ilmaisunvapauden puolesta ja islamilaista ekstremismiä vastaan. Turkin itsevaltainen presidentti Recep Tayyip Erdoğan puolestaan osallistui lietsomalla uusia väkivallantekoja ja protestiaaltoja Ranskaa vastaan.
Julkisessa keskustelussa alettiin nopeasti käyttää myös pilakuvia kritisoivia puheenvuoroja. Sosiaalisessa mediassa monet jakoivat samaa säettä kuin viisi vuotta sitten, jolloin aseistetut miehet hyökkäsivät Charlie Hebdo -lehden toimitukseen ja surmasivat 12 ihmistä.
Jos pilkkaa juutalaisia se on anti-semitismiä
jos pilkkaa mustia se on rasismia
jos pilkkaa naisia se on sovinismia
jos pilkkaa muslimeja se on sananvapautta
Tällaiset puheenvuorot osuvat väärään osoitteeseen. Ne sekoittavat ilmiöihin ja ihmisryhmiin kohdistuvan pilkan ja liittävät ääriliikkeiden väkivallan 1,6 miljardin ihmisen uskontoon.
Väkivallan hetkellä nämä puheenvuorot ovat myös julmia. ”Aivan kuin yhtäkkiä mielipide olisi kääntynyt niin, että me ansaitsimme mitä saimme. Kuin olisimme hävinneet jonkin kummallisen pelin, josta kuolema joukkomurhassa on ihan luonnollinen seuraus”, totesi kollegansa iskussa menettänyt, marokkolaissyntyinen Charlie Hebdon toimittaja Zineb el Rhazoui Voima-lehden haastattelussa vuonna 2015.
Viisikymmenvuotiaan satiirilehden sisällön typistäminen ajatukseen ihmisryhmien pilkkaamisesta sivuuttaa sen, millainen Charlie Hebdo on lehtenä ja sen, mitä satiiri ja pilakuva ovat ilmaisun lajeina. Charlie Hebdon satiiri on lehden perustamisesta saakka ivannut fundamentalismia, autoritäärisyyttä, tekopyhyyttä ja vallan väärinkäyttöä. Lehti on rienannut kaikkia uskontoja ja poliittisia suuntia, katolilaisuudesta ja ortodoksijuutalaisuudesta kansallismieliseen politiikkaan. Pilkka kohdistuu pääsääntöisesti niihin, jotka käyttävät uskonnollista, poliittista, ideologista tai taloudellista valtaa alistaakseen muita.
Maailmassa on laiskasti ajateltuja, typeriä ja pilkkansa heikompiin kohdistavia kuvia, joita on vaikea puolustaa. Tällaisia kuvia on julkaistu myös Charlie Hebdossa. Kun kuvien takia tapetaan ihmisiä, kyse ei ole yksittäisten kuvien laadusta, vaan suuremmista periaatteista. Ihmisiä ei saa tappaa mielipiteiden tai niiden ilmaisun takia.
Satiiri ilmaisun lajina on samaan aikaan sananvapauden osoitus ja sen puolustuskeino. Se on väkivallaton tapa taistella vallan väärinkäyttöä vastaan. Vallanpitäjät ja sellaisiksi pyrkivät ovat historian sivu pyrkineet suitsimaan itseensä kohdistuvaa satiiria. Satiirin tekijöitä vainotaan, vangitaan ja tapetaan työnsä takia eri puolilla maailmaa. Toimittaja Zineb el Rhazoui on elänyt viisi vuotta jatkuvassa poliisivartioinnissa. Tuhansien levittämissä Twitter-viesteissä islamistijohtajat toivovat hänen kuolemaansa ja lupaavat tappajalle palkinnon.
Sananvapaus on ihmisoikeus, jota käyttämällä puolustetaan kaikkia muita ihmisoikeuksia. Sananvapauden kaventaminen tarkoittaa lähes aina myös muiden ihmisoikeuksien kaventumista. Silloin eniten kärsivät vähemmistöt kaikkialla maailmassa, ja ihmisoikeuksien puolustajat autoritäärisissä maissa.
Demokratian ja kansalaisten vapauksien tilaa tarkkailevan Freedom House -järjestön mukaan viime vuosi oli neljästoista perättäinen, jona demokratia ja kansalaisten vapaudet kapenivat maailmanlaajuisesti. Mitä enemmän maailmassa on autoritäärisiä hallitsijoita, sitä kipeämmin se tarvitsee satiiria väkivallattomana vallan kritiikkinä ja sananvapauden puolustuskeinona, ja sitä sitkeämmin satiirin tekijöitä on puolustettava.
Pyrkimyksessä tukahduttaa sananvapautta väkivalloin ei ole kyse ”meistä” ja ”muista” vaan ihmisoikeuksien ja autoritääristen pyrkimysten törmäämisestä. Lähes kaikkien maiden historiaan kuuluu sananvapauden ja ihmisoikeuksien kannalta häpeällisiä vaiheita. Ja kaikkialla, kulttuurista ja uskonnosta riippumatta, on ihmisiä, jotka puolustavat ilmaisunvapautta ja muita ihmisoikeuksia, monet henkensä uhalla. Velvollisuutemme on olla ihmisoikeuksien puolustajien puolella.
Kun kuvien takia tapetaan ihmisiä, ristiriita ei kulje myöskään sananvapauden ja uskonnonvapauden välillä. Yhtä ei ole ilman toista. Ihmisoikeudet ovat kokonaisuus ja toteutuvat vain, kun niitä kaikkia suojellaan. Ne, jotka puolustavat sananvapautta puolustamatta uskonnonvapautta tai päinvastoin, osoittavat tekopyhyyttä, jolle voi mainiosti nauraa. Loistava keino tähän ovat satiiriset pilakuvat.
Elina Hirvonen
Elina Hirvonen on kirjailija, dokumenttielokuvaohjaaja ja toimittaja sekä Suomen PEN ry:n Vainottujen kirjailijoiden komitean puheenjohtaja.
Suomen Pen julkaisee sarjan kirjoituksia, joissa eri taustoista tulevat ihmiset pohtivat sananvapautta, satiiria ja kuviin liittyviä konflikteja. Sarjan avaa marraskuun lopussa iranilainen, kansainvälisesti palkittu pilapiirtäjä Kianoush Ramezani.
