Sodan ensimmäinen uhri on jo menetetty. Siinä vaiheessa, kun Valkoinen talo jakaa peukaloituja videoita näyttääkseen CNN:n toimittajan huonossa valossa, ollaan pitkällä sodankäynnin logiikassa. Riippumattomasta tiedonvälityksestä on siirrytty propagandan puolelle.
Menin itsekin lankaan: jaoin iltapäivälehden jutun 200 saksalaisesta äärioikeiston eliittisotilaasta, jotka suunnittelivat laajaa iskua surmatakseen eurooppalaisia poliitikkoja. Juttu oli julkaistu Suomessa iltapäivälehden sivuilla ja sen lisäksi niin sanotuissa vaihtoehto- tai valemedioissa. Useampi henkilö vinkkasi minulle jutun olevan ankka, tai vähintään pahasti vääristelty. Pienen selvittelyn jälkeen kävi ilmi, että tapaus liittyi aiemman iskusuunnitelmaan tutkintaan, jonka yhteydessä oli löydetty äärioikeiston verkosto mutta 200 eliittisotilaan järjestelmällinen solu vaikutti olevan väritetty versio totuudesta. En tiedä, oliko kyse käännösvirheistä, väärinymmärryksistä, iltapäivälehtien tyyliin kuuluvasta liioittelusta vai tarkoituksellisesta väärän tiedon levittämisestä. En myöskään sitä, mistä tieto on tullut – kuuluuko jonkun intresseihin levittää vääriä totuuksia terrori-iskuista.
Valeuutisten ja vaihtoehtoisten totuuksien syvin tarkoitus onkin aiheuttaa hämmennystä. Niillä syvennetään jakolinjoja, lietsotaan epäluottamusta ja pelkoa, vahvistetaan äärimielipiteitä sekä horjutetaan uskoa länsimaisten arvojen pohjana oleviin instituutioihin kuten tiede ja demokratia. Vaihtoehtoisten faktojen ajassa jokainen voi valita totuutensa eikä tieteellisellä tiedolla tai asiantuntijoiden mielipiteillä enää ole merkitystä. Ilmasto muuttuu tai sitten ei, rokotteet ovat elintärkeitä tai tappavia, metsäpalot saattavat johtua haravoinnin puutteesta, maahanmuuttajat olla uhreja tai rikollisia. Se on äärimmäisen vaarallista. Kun jokaisesta on tullut oma tietotoimistonsa, kansanmurhat saattavat alkaa facebookista. Sekasorron tilassa vahvat johtajat saattavat vaikuttaa yllättävän houkuttelevilta: mitäpä Trumpista kun korruptoituneita ne ovat muutkin poliitikot, mitä Putinista kun muuallakin väärennetään vaalituloksia.
Nyt tarvitsisimme kipeämmin kuin koskaan aidosti riippumatonta tiedonvälitystä, laadukasta tutkivaa journalismia sekä kovaa mediaosaamista tavallisilta kansalaisilta. Ehkä olisikin siis aika pistää lehtitilaus vetämään.
Aino Kivi
Aino Kivi on teatteriohjaaja, dramaturgi ja näytelmäkirjailija. Hän on julkaissut vuonna 2016 romaanin Maailman kaunein tyttö. Syksyllä 2018 sai Joensuun kaupunginteatterissa ensi-illan hänen ohjaamansa ja dramatisoimansa versio Sofi Oksasen Stalinin lehmistä, joka käsittelee myös vääristeltyä totuutta ja sen vaikutusta yksilön psyykeeseen.Tällä hetkellä Kivi kirjoittaa toista romaaniaan, opiskelee elokuvakäsikirjoittamista ja yrittää olla tarkempi sen kanssa, mitä jakaa somessa.
Kansikuva Janne Ahjopalo.
