Amnestyn Suomen osaston Kynttiläpalkinnon saa tänä vuonna kirjailijoiden sananvapausjärjestö Suomen PEN. Palkinto luovutetaan vuosittain kansainvälisenä ihmisoikeuksien päivänä 10.12.
Suomen PEN vetoaa ja kampanjoi vainottujen kirjailijoiden ja toimittajien puolesta. Järjestö on vuosikymmenien ajan koonnut ja jakanut tietoa sananvapausloukkauksista ja niiden uhreista. Kynttiläpalkinnolla Amnesty haluaa antaa Suomen PENille tunnustusta pitkäjänteisestä työstä sananvapauden puolesta.
”Suomen PENissä toimivat kirjailijat tekevät ihmisoikeustyötä vapaaehtoisesti ja ilman suurta julkisuutta. Tämä sinnikäs ja tärkeä työ ansaitsee tunnustuksen”, sanoo Amnestyn Suomen osaston toiminnanjohtaja Frank Johansson.
Suomen PEN on osa kansainvälistä PEN-liikettä, joka toimii yli 120 maassa ympäri maailman. Järjestön edustajat raportoivat kirjailijoiden ja toimittajien murhista, kidutuksista, katoamisista, pahoinpitelyistä ja uhkailuista. Yksi järjestön jäsenistä on tänään Nobelin rauhanpalkinnon saava kiinalainen kirjailija ja demokratia-aktivisti Liu Xiaobo.
PENin työ on tuloksellista. Kirjailijoita ja journalisteja on vapautettu vankiloista ja sananvapauslainsäädäntöön on onnistuttu vaikuttamaan. Järjestön kansainvälinen Vangittujen kirjailijoiden komitea (Writers in Prison Committee) täyttää tänä vuonna 50 vuotta. ”PENin työ on ollut alusta lähtien uraauurtavaa. On mahdollista, että Amnestyn perustajan Peter Benensonin yhtenä esikuvana on ollut juuri PENin vangittujen kirjailijoiden puolesta tekemä työ”, Frank Johansson sanoo.
Markus Nummi lukee Lassi Nummen runoja. Etualalla PENin entiset puheenjohtajat Kai Nieminen, Eeva Kilpi ja Lassi Nummi. Nykyinen puheenjohtaja Lauri Otonkoski ja varapuheenjohtaja Jarkko Tontti rivin päässä.
Amnesty ja PEN tekevät läheistä yhteistyötä. Suomessa on viime vuosina tehty yhteistyötä erityisesti Venäjällä ja Kiinassa vainottujen toimittajien ja ihmisoikeuspuolustajien tilanteen parantamiseksi.
Amnestyn Kynttiläpalkinto luovutetaan vuosittain ihmisoikeuksia puolustaneelle suomalaiselle henkilölle tai yhteisölle. Viime vuonna palkinnon sai Kidutettujen kuntoutuskeskus.
Kynttiläpalkinto luovutetaan Amnestyn ihmisoikeuksien päivän kirjemaraton-tapahtumassa Helsingin keskustan Kirjasto 10:ssa klo 14. Palkinnon vastaanottaa Suomen PENin puheenjohtaja, kirjailija Lauri Otonkoski.
Palkinnon luovutuksen jälkeen kuullaan Ruotsin PENin kansainvälisten asioiden sihteerin kiinalaissyntyisen kirjailijan ja demokratia-aktivistin Chen Maipingin puheenvuoro. Tervehdyksensä tapahtumaan tuovat monet Suomen PENin kirjailijat, esimerkiksi entiset puheenjohtajat Eeva Kilpi, Lassi Nummi ja Kai Nieminen.
MTV3: Amnestyn kynttiläpalkinto sananvapausjärjestölle
Amnestyn Frank Johansson ja Jussi Förbom ojentavat Amnestyn Kynttiläpalkinnon Suomen PENin puheenjohtajalle Lauri Otonkoskelle.
Lauri Otonkosken puheenvuoro Amnestyn Suomen osaston Kynttiläpalkinnon jakotilaisuudessa 10.12. 2010
Suomen PEN kiittää ja vastaanottaa hyvin ilahtuneena tämän merkitsevän huomionosoituksen.
Kynttiläpalkintohan jaetaan nimenomaan pitkäjänteisestä ihmisoikeustyöstä, ja sellaisesta todellakin on nyt kyse. Suomen PENin nykyisenä puheenjohtajana puhun samalla 25 edeltäjäni suulla. Vuonna 1928 kaikki alkoi ja Otto Mannisen jälkeen puheenjohtajalistalta löytyy sellaisia nimiä kuten Bertel Gripenberg, Arvid Järnefelt, Santeri Ivalo, Arvi Kivimaa, F.E. Sillanpää, V.A. Koskenniemi, Tyyni Tuulio, Eeva Joenpelto, Eeva Kilpi, Kirsi Kunnas, Lassi Nummi ja Kai Nieminen.
Kansainvälisen PEN-toiminnan taustana on ensimmäisen maailmansodan jälkeinen tilanne ja tunnelma. Vuonna 1921 joukko brittikirjailijoita kiteytti Lontoossa muutaman keskeisen ajatuksen. On edistettävä vuoropuhelua kansakuntien, kulttuurien, yhteiskuntaluokkien ja rotujen välillä. On korostettava, että taide on ihmiskunnan yhteistä omaisuutta, ja sen asema ja itsenäisyys on turvattava niin sodan kuin rauhankin oloissa. On alleviivattava, että sananvapaus on sivilisaation ydin, ja se tarkoittaa käytännössä muun muassa sitä, että jokaiselle on taattava oikeus arvioida ja arvostella yhteiskunnan auktoriteetteja ja korkeita tahoja.
Näistä ideoista sai alkunsa PEN International, joka nykyisellään toimii yli 120 maassa ympäri maapalloa.
Ylevien ajatusten toistelu voi sinänsä olla hyvinkin terapeuttista. Todellinen arvo mitataan kuitenkin käytännössä tekoina ja niiden seurauksina. Myös ihmisoikeustyöhön on suhtauduttava pragmaattisesti. Niinpä vuonna 1960 perustettiin Kansainvälisen PENin Writers in Prison –komitea, joka alkoi määrätietoisesti kerätä ja jakaa tietoa sananvapausloukkauksista ja näiden uhreista. Myönteisiä tuloksia on saavutettu niin Suomessa kuin muissakin PEN-keskuksissa ympäri maailmaa vuosikymmenten mittaan. Kirjailijoita ja journalisteja on vapautettu vankiloista, lainsäädäntöön on pyritty ja kyetty vaikuttamaan.
Mutta niin tänäänkin vuonna 2010 on edelleen todettava, että autoritääriset hallitukset esiintyvät kansainvälisessä yhteisössä yhtä itsevarmoina kuin ennenkin. Olen täsmälleen samaa mieltä ulkoministeri Alexander Stubbin kanssa siitä, että ei ihmisoikeuksista kannata aina saarnata. Ei saarnata, mutta tarkistettuja faktoja ja perusteltuja vaatimuksia ja vetoomuksia on pakko koko ajan tuoda julkisuuteen niin äänekkäästi kuin resurssit sallivat. Kiinan hallitukselle pitää sanoa, että Liu Xiaobo on ansainnut Nobel-palkintonsa mutta ei 11 vuoden vankeustuomiota. Iranin hallitus ylpeilee ihmisoikeuslainsäädännöllään, joka heidän mukaansa noudattelee ns. länsimaisia periaatteita. Heille on sanottava päättäväisesti, että ei kukaan vaadi Iranin hallitusta rikkomaan omia lakejaan vaan noudattamaan niitä. On vaadittava Eritrean hallitusta vapauttamaan kaikki mielipidevangit, ja näiden joukossa Ruotsin kansalainen Dawit Isaak. Isaak on ajanut rauhanomaisin keinoin toisen kotimaansa Eritrean demokratisoitumiskehitystä, ja on tämän takia virunut lähes eläimellisissä oloissa vankileirillä vuodesta 2001. Dawit Isaak on yksi Suomen PENin kunniajäsenistä.
Näitä tapauksia on niin monia. Yli 200 kirjoittavaa kollegaamme istuu tällä hetkellä pitkiä vankeustuomioita ympäri maailmaa. Tässä tarkoitetaan yli 10 vuoden tuomioita. Kansainvälisen PENin vuotuisella case-listalla seurataan vuosittain 800-1000 vakavaa sananvapausloukkausta yli 100 eri maassa. Vuoden ensimmäisellä puoliskolla tilastoon kertyi 30 murhaa tai tappoa. PEN-viestikapulan keskeisin velvoite onkin, että turhautua ei saa.
Joseph Brodsky on eräässä esseessään todennut: ”Kun etsitään neulaa heinäsuovasta, sen neulan ainoa lohtu on, että sitä etsitään.”
Ja ikään kuin neula vastaisi, kun 15 vuoden kotiarestista vapautunut Aung San Suu Kyi ensi töikseen lähetti terveisiä maansa sotilasjuntan johtajalle: ”Tavataan ja puhutaan. Täytyy puolustaa sitä, mikä on oikein.”
Tästä, nähdäkseni, on kyse.
