Tänään, kansainvälisenä naisiin kohdistuvan väkivallan vastaisena päivänä, Suomen PEN haluaa kiinnittää huomion Iranin naisten rohkeaan taisteluun maansa sortavaa hallintoa vastaan.
”Nainen, elämä, vapaus”
Naisten elämä Iranissa liittyy täysin sortoon, syrjintään ja vapaudella on heille monia merkityksiä. Iranilaisten naisten elämä on alttiina pakotetulle patriarkaatille ja sorrolle. Pakolliset säännöt pukeutumiskoodista Iranissa, kuten Hijab, ovat vain osa rajoituksista, joita sovelletaan naisten vartaloon ja jotka hallitsevat sitä ja vaikuttavat naisen identiteettiin ja vapauden tunteeseen.
Syyskuun 13. päivänä 22-vuotias nainen Mahsa Amini Iranin kurdimaakunnasta pidätettiin pukeutumiskoodin rikkomisesta maan pääkaupungissa Teheranissa.
Amini kuoli 16. syyskuuta kolme päivää sen jälkeen, kun hänet pidätettiin Teheranissa. Monet iranilaiset uskovat, että lainvalvontaviranomaiset tappoivat hänet.
Mahsa (Gina) Aminin tappaminen on yksi esimerkki monista muista vastaavista järjestelmän toteuttamista murhista.
Iranissa erityisesti nuoret ovat menneet jo kolmatta kuukautta kaduille protestoimaan Mahsa Aminin murhaa vastaan. ”Nainen, elämä, vapaus” on näiden mielenosoitusten iskulause. Nuoren laulajan Shervin Hajipourin kappale ”For” on kuvaus islamilaisen tasavallan elinoloista.
Tämä ei ole ensimmäinen kerta, kun ihmiset kapinoivat maan moraalipoliisipolitiikkaa vastaan. Mahsa Aminin pidätys oli yksi sadoista tapauksista, joissa naiset joutuivat kaltereiden taakse, koska he eivät noudattaneet Iranin hallituksen asettamia tiukkoja pukeutumissääntöjä.
Nykyiset mielenosoitukset ovat seurausta ihmisille vuosikymmenien aikana kertyneestä tyytymättömyydestä ja vihasta maan hallintoa kohtaan. Järjestelmä vaikuttaa laajasti yhteiskuntaan: talouteen, politiikkaan ja kulttuuriin.
Hallitus kohdistaa väkivaltaa mielenosoittajiin ja loukkaa ihmisten perusoikeuksia. Iranissa ei ole vapaita vaaleja, ei ole kokoontumisvapautta eikä oikeutta osoittaa mieltä.
Koko sen ajan, jolloin islamilaisen tasavallan uskonnollinen hallitus perustettiin Iranissa, naiset ovat taistelleet laittomuutta, epäoikeudenmukaisuutta, syrjintää, epätasa-arvoa, sortoa sekä hallitsevan hallinnon taantumuksellista politiikkaa vastaan. Tämä taistelu on ottanut monia eri muotoja.
Epäilemättä islamilaisen tasavallan järjestelmän institutionalisoitu antifeminististen ja taantumuksellisten lakien laatiminen merkitsee yhtä synkimmistä ajanjaksosta Iranin naisten kärsimyshistoriassa.
Näillä laeilla naisilta on riistetty heidän perusihmisoikeutensa kuten naisen oikeuden työhön, matkustamiseen, avioeroon, perintöön, lasten huoltajuuteen sekä oikeuteen pukeutua haluamallaan tavalla. Räikeimmillään nämä ’uskonnolliset lait’ tarkoittavat alaikäisten tyttöjen pakkoavioliittoja, pahoinpitelyjä ilman rangaistuksia, ja jopa teloituksia ihmisiä kivittämällä.
Nykyään rohkeat ja tietoiset naiset ovat päättäväisempiä kuin koskaan ja miehet taistelevat nyt urheiden naisten rinnalla. Taistelun eturintamassa naiset nostavat nyrkkinsä ja huutavat vapautensa ja paremman yhteiskunnan puolesta. Mielenosoittajien rohkeus ja sinnikkyys ovat vähitellen kääntäneet koko maailman huomion Iranin tilanteeseen ja ennenäkemättömät solidaarisuuden osoitukset erityisesti Iranin naisille tukevat nyt iranilaisten taistelua ja saattavat vahvistaa naisten asemaa laajemminkin.
Huivin polttamisesta ja hiusten leikkaamisesta julkisessa tilassa on tullut symboli naisten taistelusta sortoa vastaan islamilaisessa tasavallassa.
Nämä mielenosoitukset ovat aktivoineet myös ulkomailla asuvien iranilaisten yhtenäisyyttä ja ovat saaneet heidät vaatimaan islamilaisen tasavallan kukistamista satojen tuhansien ihmisten mielenosoituksissa eri puolella maailmaa.
Nykypäivän islamilaisen tasavallan vankiloita kutsutaan ”yliopistoksi”, koska siitä on tullut Iranin älykkäiden ja lahjakkaiden nuorten kokoontumispaikka. Näiden nuorten ohella naiset, opiskelijat, ateistit, shiia- ja sunni-uudistajat, dervisit, bahait, kristityt käännynnäiset, työläiset ja ammattiliittojen jäsenet, linja-autonkuljettajat, ympäristöaktivistit, lääkärit, intellektuellit, homoseksuaalit, toimittajat ja monet muut ryhmät ovat yhä useammin ja pidempään vankilassa. Kaikki he haluavat vapautta, demokratiaa ja mikä tärkeintä, uskonnon erottamista politiikasta (sekularismi).
Tämä innovatiivinen toiminta ei ollut ennalta koordinoitua ja tässä mielessä sitä voidaan pitää ”spontaanina”.
Näyttää siltä, että ”jokainen” iranilainen nainen on itsenäisesti päätynyt siihen tilanteeseen, että nyt pitää mennä kaduille ja toreille taistelemaan kuolemaan vaarasta huolimatta. Tämä tekee maanlaajuisesta liikehdinnästä vahvemman kuin aiemmissa kansannousuissa.
Kaikki mitä pidetään tämän järjestelmän tukipilareina ja perusperiaatteina tallattiin ja sytytettiin tuleen julkisesti rohkeiden naisten toimesta. Mahsa (Gina) Aminin murhan jälkeen syntynyt poltettujen huivien juhla kadun lattialla osoitti suoraan fundamentalismin ideologisten perustan romahtamisen ja antanut kohtalokkaan iskun mätänevälle ruumiille.
IRAN IS NOT ALONE!
Sinun äänesi on aseesi
Sinä puhut sanomatta
Sinun äänetön huutosi on liikaa hiljaisuudelle
Sinä olet tulevaisuuden voitto
Päivä odottaa sinua!
Farzaneh Hatami Landi
Farzaneh Hatami Landi on Etelä-Iranista kotoisin oleva runoilija, joka on asunut Suomessa 1990-luvun alusta lähtien. Hänen toinen kokoelmansa ”Itkevä sade” ilmestyi syksyllä 2022.
