Teknologiayhtiöiden johtajat ja Mikki Hiiri kumartamassa Donald Trumpille.
The Washington Post -sanomalehdelle tämä pilapiirros oli liikaa. Pulitzer palkitun piirtäjä Ann Telnaesin pilakuvan poistaminen nousi kansainväliseksi uutiseksi. Pilakuvassa kumartajien etujoukossa oli The Washington Postin omistaja Jeff Bezos.
Pian tämän tapauksen jälkeen uutiseksi nousi se, että yksi pilakuvassa esiintyneistä henkilöistä, Facebookin omistaja Mark Zuckerberg ilmoitti lopettavansa faktojen tarkistamisen Metan alustoilla Yhdysvalloissa.
Zuckerbergin mukaan Metan muutoksiin päädyttiin, koska ”faktantarkistajat ovat olleet liian poliittisesti puolueellisia” ja ”tuhonneet enemmän luottamusta kuin luoneet sitä, erityisesti Yhdysvalloissa”.
Suomessakin jotkut tahot juhlistivat, että sensuuri poistuu ja Donald Trumpin valtakausi aloitti sananvapauden aikakauden.
Näin peniläisenä sananvapauden kannattajana ajatus sensuurista kuulostaa huonolta. Mutta samaan aikaan X:n ja Metan toimet herättävät myös epäilyjä.
Yksi näkökulma on, että faktantarkistus ei varsinaisesti ole sensuuria. Faktantarkistus kertoo, onko esitetty väite totta vai ei. Faktantarkistaja ei siis poista väärää väitettä tai estä sitä.
Faktantarkistus otettiin käyttöön, koska sosiaalisessa mediassa vaarallisetkin väitteet ovat levinneet helposti ja aiheuttaneet vaarallisia tilanteista.
Esimerkiksi Yhdysvalloissa ennen Trumpin edellistä valintaa presidentiksi Facebookissa levisi “tieto” siitä, että Hillary Clinton ja muut demokraatit pyörittivät washingtonilaisen pizzerian kellarissa lasten hyväksikäyttörinkiä. Väite oli erikoinen jo siksikin, että kyseisellä pizzerialla ei ole kellaria. Se ei estänyt väkivaltaista aseellista iskua pizzeriaan.
Onko sensuuria, että somealusta kertoo tällaisen kulovalkean lailla leviävän hyväksikäyttö-väitteen olevan valhetta?
Myammarissa taas Metassa levinneet valheet on yhdistetty kansanmurhaan. https://www.amnesty.org/en/latest/news/2022/09/myanmar-facebooks-systems-promoted-violence-against-rohingya-meta-owes-reparations-new-report/
Pitääkö somealustan antaa kiihotuksen levitä vai saako sitä sensuroida?
Bill Adair, International Fact Checking Networkin (IFCN) perustaja ja PolitiFactin perustaja, on ilmaissut huolensa väitteistä, jotka koskevat puolueellisuutta Facebookin faktantarkistajien osalta. Adairin mukaan faktantarkistajat ovat sitoutuneet läpinäkyvyyttä ja puolueettomuutta vaativaan periaatteiden koodistoon.
Yksi asia pitää toki paikkansa Suomessakin levinneessä kritiikissä. On fakta, että oikealta laidalta tulevia valheellisia väitteitä tarkistetaan useammin kuin vasemmalta tulevia. Nature-lehdessä sosiaalisen median tutkijat kertovat, että syynä on yksinkertaisesti se, että sosiaalisessa mediassa oikean laidan misinformaatiota on paljon enemmän ja se leviää paremmin, ei se, että faktantarkistajat olisivat erityisen poliittisesti värittyneitä. https://www.nature.com/articles/d41586-025-00027-0
Julistus sensuurin lopusta lie muutenkin ennenaikaista. Sensuuria on, mutta se ei ole siellä, mihin Zuckerbergin syyttävä sormi osoittaa. Tähän saakka sensuroiduiksi ovat joutuneet esimerkiksi Palestiinaa ja Gazaaan liittyvät asiat ja vaikkapa naisten nännit. Tästä kertovat esimerkiksi Ylen Sensuroidut-sarjassa esiintyvät nuoret. Siinä Palestiina-aktivisti kertoo, että Metan alustoilla hänen Gazaa-koskevat julkaisunsa sensuroidaan yhteisönormien vastaisina, vaikka ne eivät todellisuudessa riko normeja, kertovat vain Gazan humanitaarisesta tilanteesta.
Heti Trumpin virkaanastujaisten jälkeen Meta taas sensuroi joko vahingossa tai tarkoituksella demokraatteihin ja esimerkiksi aborttioikeuksiin liittyviä sisältöjä. Pro-choice oli sanana estetty, prolife ei. Sana democrats oli blokattu, republicans ei. Kuulostaa erikoiselta sananvapaudelta.
Kirjoittaja on kirjailija ja toimittaja sekä Suomen PENin johtokunnan jäsen.
