Anna Politkovskajan (30.8.1958–7.10.2006) murha nousi maailmanlaajuisesti julkisuuteen heti kun se oli tapahtunut. Murhaaja ampui Politkovskajan tämän kotitalon hissiin keskellä päivää.
Tuolloin, 7.10.2006, suuri osa koko maailman kirja-alan bisnesihmisistä ja sananvapauden ammattilaisista oli tapaamassa toisiaan Frankfurtin kirjamessuilla, niin minäkin. Järkytys Politkovskajan murhan takia oli melkoinen. Kaikessa julmuudessaan ja jopa röyhkeydessään teko viestitti, että ihmisoikeus- ja sananvapaustyö Venäjällä on tappavan vaarallista. Frankfurtissa päätettiin ison ja monikansallisen joukon kesken, että me emme unohda. Emme Politkovskajaa, emme tämän työtä emmekä asioita, joista hän kirjoitti: sodan raakuutta, turhuutta ja ennen kaikkea vääryyttä.
Me suomalaiset surijat harmittelimme eniten, että olimme päästäneet Anna-ystävämme palaamaan Venäjälle, kun tämä muutaman kerran vuodessa vieraili meitä tapaamassa Suomessa. Olisi pitänyt piilottaa hänen passinsa tai perua paluulento – mutta ei, Politkovskaja jos kuka olisi kyllä löytänyt keinot päästä palaamaan.
Hän halusi asua Venäjällä, hän halusi tavata lapsenlapsensa – jota hän ei ehtinytkään koskaan tavata – ja hän halusi työskennellä rakkaassa Novaja Gazeta -lehdessä, jonka kollegat olivat hänelle kuin toinen perhe.
Vähän aikaa ennen kuolemaansa Anna Politkovskaja oli halunnut konsultoida ystäväänsä, Venäjän politiikan asiantuntijaa ja toimittajaksi ryhtynyttä entistä KGB:n tiedustelu-upseeria.
“Onko minun nimeni jollain tappolistalla?”, Politkovskaja mietti.
“On”, KGB-mies vastasi ykskantaan ja kehotti Politkovskajaa muuttamaan välittömästi pois Venäjältä.
Tunnetusti Politkovskaja ei muuttanut minnekään.
Eikä muutto pelastanut Politkovskajaa neuvonutta ystävääkään, joka itse oli jättänyt Venäjän ajat sitten: Aleksandr Litvinenko nieli poloniumia vain kolme viikkoa Politkovskajan kuoleman jälkeen. Venäjän turvallisuuspalvelun agentit Andrei Lugovoi ja Dmitri Kovtun olivat matkustaneet Lontooseen tappamaan tämän.
Anna Politkovskajan ystäviä ja kollegoita on sittemmin murhattu lisää ja monia on suljettu vankilaan.
Venäjä käy sotaa Politkovskajan synnyinmaassa Ukrainassa.
Politkovskajan lehti Novaja Gazeta on maanpaossa, koska se ei enää voi kirjoittaa Venäjän käymistä sodista. Eikä oikein muustakaan.
Sananvapauden tila Venäjällä on romahtanut.
Onneksi kaiken tämän tuskan keskellä on hyviäkin uutisia:
Politkovskajan lehti, samoin kuin muutamat muut riippumattomat, venäläiset tiedotusvälineet, pystyvät ilmestymään ulkomailla, josta ne nykyään digimedian aikana pääsevät levittymään Venäjällekin. Rauhanomainen taistelu Venäjän sananvapauden ja demokratian puolesta jatkuu, kapina on vaan siirtynyt maan alle ja ylle, salaisiin kellareihin ja satelliitteihin eli nettiin.
Politkovskajan rakas ystävä, pomo ja Novaja Gazeta -lehden perustaja Dmitri Muratov sai Nobelin rauhanpalkinnon vuonna 2021.
Ja Politkovskajan lapset voivat hyvin, kuten voi myös hänen tyttärentyttärensä, Anna.
Iida Simes
Iida Simes on Suomen PENin varapuheenjohtaja ja Anna Politkovskajan ystävä.
Gummerus Kustannus lahjoittaa yhden euron jokaisesta myydystä Äitini – Anna Politkovskajan taistelu totuuden puolesta -kirjasta Suomen PENin sananvapaustyöhön.
