Suomen PEN kunnioittaa edesmenneen jäsenensä Ilpo Tiihosen (1.9.1950–8.6.2021) muistoa ja julkaisee oikeudenhaltijoiden luvalla hänen runonsa Lyhyt oodi kaikelle.
Ilpo Tiihonen: Lyhyt oodi kaikelle
Olkoon kevyttä, kevyttä
kuin tuhkaa, untuvaa ja balsaa
ja olkoon, olkoon raskasta
kuin jalkapuolen lyijykenkäsalsaa,
tulkoon valkeaa,
niin valkeaa kuin hangen helmiäinen helmikuussa
tai tulkoon, tulkoon sitten tummaa,
tumminta
kuin korppi yössä surunauhaa suussaan
ja puhetta olkoon, olkoon puhetta
kuin viiniä, sen viinin tuuheutta
muhkeutta, lauseita rubens-lanteisia,
olkoon aamuja,
olkoot aamut jotkut laiskoja ja löysäranteisia,
hitaita jälkeen öiden paineen
joissa harhat puristuvat painajaisikseen
ja seilatkoon varjo talviunessasi pitkin selkää
jonka untuvissa kevään halu
pisaroitaan kasvattaa
ja lentäköön, lennelköön ajatus kuin ääni
hajamielisestä haitarista sinne tänne
enkelten vanavettä
läpi perkeleitten rikkipilvien
ja peilatkoon päivänkajo kasvojaan
vedestä jonka syvyyksissä upporikkaat
makaavat upoksissa rautaa taskuissaan
ja kuinka kissankellot, tyhjät kaljapurkit,
muurahaiset, muovikassit!
ja kuinka heinikossa heittää vettä
rakastunut rekkakuski!
ja kuinka käpäläänsä lastenvaunun pressun alta
tunkee maanantai!
ja jossain mukanani olkoon olevainen
pisteissä pallon pinnalla,
ja sisällä silloin
kun hänen sisälleen olen lentämään lähtenyt
ja ääni tulvahtelee ihmisen holvistoissa
ja olkoon sunnuntaisin valtio hetken vaiti,
kun pääskyset silpovat sineä
siellä
ne piirtävät kaavaa sun sinistä takkias varten
ja tulkoon valkeaa,
niin valkeaa kuin lunta lakanalla helmikuussa,
tai tulkoon,
juoskoon sitten vastaan
Kultainen Noutaja
musta yön reisiluu helmihampaisessa suussaan.
