Sananvapauden puolustaminen voi olla haastavaa. Pitää olla valmis puolustamaan myös muiden oikeutta ilmaista mielipiteitä, joita itse ehkä pitää vastenmielisinä tai täysin väärinä.
Euroopan ihmisoikeustuomioistuin, joka valvoo, että Euroopan ihmisoikeussopimusta noudatetaan, on vahvistanut tämän. Tunnetussa Handyside-tapauksessa tuomioistuin totesi, että sananvapaus ei suojaa vain myönteisinä, harmittomina tai yhdentekevinä pidettyjä ilmaisuja.
Oikeus sananvapauteen suojaa myös ilmaisuja, jotka loukkaavat, järkyttävät tai häiritsevät.
Handyside-tapaus koski kirjaa, joka sisälsi seksuaalitietoa nuorille, ja jonka Richard Handyside halusi julkaista Isossa-Britanniassa. Hänet tuomittiin säädyttömiä julkaisuja koskevan lain mukaan ja hän valitti ihmisoikeustuomioistuimeen.
Handyside ei voittanut tapaustaan, mutta tuomioistuimen linjauksella sananvapaudesta on ollut suuria vaikutuksia sen jälkeen kun tapaus käsiteltiin vuonna 1976. Linjauksessaan tuomioistuin painotti, kuinka tärkeä oikeus sananvapauteen on demokraattisessa yhteiskunnassa.
Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen linjaus ei tarkoita että, sananvapaus aina suojaisi ilmaisuja, jotka loukkaavat, järkyttävät tai häiritsevät, mutta että sananvapaus lähtökohtaisesti myös käsittää tällaiset ilmaisut.
Sananvapaus ei ole rajaton. Euroopan ihmisoikeussopimus sallii monet rajoitukset, jos rajoitukset täyttävät tietyt kriteerit, muun muassa, että ne ovat välttämättömiä demokraattisessa yhteiskunnassa.
Suomessa sananvapautta rajoittaa hyväksyttävällä tavalla esimerkiksi rikoslain määräykset kiihottamisesta kansanryhmää vastaan, kunnianloukkauksesta ja yksityiselämää loukkaavan tiedon levittämisestä. Monen asiantuntijan ja kansainvälisen järjestön mielestä jumalanpilkan kriminalisointi, joka sisältyy rikokseen uskonrauhan rikkominen, ei ole hyväksyttävä sananvapauden rajoitus. Myös uskontoja ja kirkkoja pitäisi saada arvostella. Lue lyhyt opas sananvapaudesta tästä.
Sananvapaus ei anna oikeutta loukata muita oikeuksia ja kun arvioidaan missä sananvapauden rajat menevät pitää huomioida muut oikeudet. Voi syntyä monimutkaisia tilanteita, joissa pitää arvioida mikä oikeus on tärkein juuri siinä asiayhteydessä.
Esimerkiksi yhdenvertaisuus on yksi tärkeistä oikeuksista, joka voi olla osa tällaista tilannetta. Suomen perustuslain mukaan olemme kaikki yhdenvertaisia lain edessä ja ketään ei saa ilman hyväksyttävää perustetta asettaa eri asemaan esimerkiksi iän, uskonnon, mielipiteen tai terveydentilan perusteella.
Kun sananvapaus on esillä julkisissa keskusteluissa, kyseessä on useimmiten ääritapaukset tai provosoivat lausunnot. Ääritapaukset ja he, jotka metelöivät eniten saavat huomion medioissa ja keskusteluissa.
Mutta sananvapaus on demokraattinen oikeus, joka kuuluu jokaiselle meistä. Kuitenkin tietyt ryhmät saavat hyvin vähän huomiota medioissa tai julkisissa keskusteluissa, kun on kyse sananvapaudesta – esimerkiksi vammaiset henkilöt, lapset ja ikäihmiset.
Näihin ryhmiin kuuluvat henkilöt voivat kohdata suuria vaikeuksia, kun he pyrkivät toteuttamaan oikeuttaan sananvapauteen ja oikeuttaan vastaanottaa tietoja muilta, mikä kuuluu sananvapauteen. Kyseessä voi olla esimerkiksi vammainen henkilö, joka tarvitsee tulkkausta, lapsi, jota ei kuulla, tai ikäihminen, joka tarvitsee apua tiedon saavutettavuuden kanssa.
Ilman sananvapautta ei voi olla aktiivinen osallistuja yhteiskunnassa.
Demokraattisessa yhteiskunnassa pitäisi nähdä erityisen tärkeänä, että ryhmät, joilla on suurempia vaikeuksia toteuttaa oikeuttaan sananvapauteen kuin muut, voivat tulla kuulluiksi julkisissa keskusteluissa sananvapaudesta. Tällä hetkellä tämä ei ole tilanne.
Joy Hyvärinen työskentelee Sananvapaus digitaalisena aikakautena-työryhmässä ja on Suomen PEN:in johtokunnan jäsen
