Juri Dmitrijev
Juri Dmitrijev on Karjalan tasavallassa toimiva historian tutkija. Hänelle Venäjällä langetettu vankeustuomio on esimerkki siitä, miten vaarallinen ja poliittisesti latautunut asia menneisyys, historia, yhä edelleen voi olla.
Dmitrijev on tuomittu seksuaalisesta hyväksikäytöstä. Häntä vastaan aiemmin nostetut syytteet pornografian levittämisestä ja aseen laittomasta hallussapidosta kumottiin viime kesänä. Nyt pornografiasyytettäkin ollaan virittelemässä uudelleen. Lisäksi Karjalan tasavallan korkein oikeus on koventanut hänelle langetettua vankeustuomiota 13 vuoden mittaiseksi. Dmitrijev on 64-vuotias. Jos hän joutuu kärsimään koko tuomionsa, on mahdollista, ettei hän enää palaa vankeudesta elävänä.
Dmitrijeviä vastaan nostetuissa syytteissä on vahva tekaistun tuntu. Vilkaisu hänen toimintaansa historian tutkijana selittää Karjalan tasavallan ja Venäjän johdon intoa vaientaa hänet – sekä kaikki muut epämiellyttäviä asioita esiin nostavat tutkijat. Euroopan Unioni on jo kahdesti vaatinut Venäjää kumoamaan Dmitrijevin tuomiot ja vapauttamaan hänet.
Dmitrijevin virhe oli paljastaa Karjalan tasavallan alueella sijaitsevien Sandarmohin ja Krasnyi Borin joukkohaudat. Sandarmoh sijaitsee Karhumäen ja Poventsan välillä, Krasnyi Bor Petroskoin lähistöllä. Sandarmohin joukkohaudoissa lepää noin yhdeksän tuhannen miehen ja naisen ruumiit – Stalinin vainojen uhreiksi joutuneita Karjalan tasavallan asukkaita, Vienanmeren-Laatokan kanavaa rakentamaan tuotuja pakkotyövankeja ja Solovetskin vankileirin vankeja. Tämä tutkimustulos ei kuitenkaan Venäjän johdolle kelpaa.
Sandarmohista moni suomalainen kuuli ensi kertaa vasta, kun Venäjä ryhtyi väittämään joukkohautojen sisältävänkin suomalaisten miehittäjien surmaamien neuvostosotavankien ruumiita. Sandarmoh ja Krasnyi Bor sijaitsevat Suomen jatkosodan aikana miehittämällä alueella. Neuvostosotavankien kohtelua Suomessa on kuitenkin selvitetty vuosina 2004-2008 toimineen ”Suomi, sotavangit ja ihmisluovutukset” –tutkimushankkeen voimin, ja nytkin aihepiiriä lähestytään toisenlaisella otteella. Valtioneuvosto on asettanut Kansallisarkiston alaisuuteen tutkijaryhmän, jonka tehtävänä on selvittää Stalinin vainojen uhreiksi joutuneiden suomalaisten kohtaloita. Jotkut heistäkin todennäköisesti päätyivät Sandarmohin ja Krasnyi Borin sammalten alle, mutta tukea väitteille tuhansista murhatuista sotavangeista ei vakavasta tutkimuksesta löydy.
Dmitrijevin tuomio on yksi ilmaus Vladimir Putinin Venäjällä vallitsevasta historian uudelleenmäärittelyn kampanjasta. Putinin hallinto on johdonmukaisesti pyrkinyt valkopesemään Neuvostoliiton ja erityisesti Stalinin muistoa. Tavoitteena on luoda lähimenneisyydestä kuva, jossa isänmaa on kulkenut voitosta voittoon toinen toistaan hienompien sankareiden johdolla. Viimeisin ja mahtavin tässä sarjassa olisi tietysti Vladimir Putin itse.
Tämä kaikki tapahtuu aivan naapurissamme. Emme voi olla piittaamatta Dmitrijevin kohtelusta, emmekä hänen tapauksensa edustamasta hyökkäyksestä tieteen ja tutkimuksen universaalia vapautta vastaan. Historian tapahtumat ratkaistaan historiaa tutkimalla, ja tutkimustuloksista syntyvät erimielisyydet tieteellisessä keskustelussa. Niitä ei ratkaista heittämällä tutkija vankilaan.
Suomen PENin tutkijoiden ja tietokirjailijoiden komitea on nimennyt Juri Dmitrijevin ensimmäiseksi nimikkovangikseen. Suomen PEN vaatii Venäjää vapauttamaan historian tutkija Juri Dmitrijevin, lopettamaan oman lähihistoriansa vääristelyn sekä tutkijoiden painostamisen ja uhkailun.
Historioitsijoitaan vangitsemalla Venäjä ei pääse pakoon omaa menneisyyttään. Sopuun historian kanssa voi päästä vain sitä tutkimalla – ja puhumalla avoimesti sen synkemmistäkin hetkistä.
Oula Silvennoinen
Tutkijoiden ja tietokirjailijoiden komitea
Suomen PEN
