Näkyjen osteri
Tässä minä katselen
metsälampeen.
Näen ehkä
suufien kohinan,
siemaillen keittoa,
jonka minulle jätti
puu pimeyden keskellä.
Kaksi rakastavaista
Jokainen suudelma
ruokkii metsässä puuta.
Kas, oksat kietoutuvat yhteen
kaivaakseen uusia väyliä
vartaloille.
Mutta linnut
nokkivat heidän alusvaatteitaan
pesätarpeiksi,
joka hetki.
Naisen muisti
Mitä tarkoittaa,
kun hän kietoo ajan käsivarsilleen
ja puhuu!
Toisinaan kyynel
putoaa vaivoin
lamppujen jalkoihin.
Jokin saa minut uskomaan,
ettei vaitonaisuuden sakkaa
voi selittää.
Halu
Mitä valo tekee
unen ja valveen rajalla?
Ei ole totta,
että vartalo leikkisi yksin,
sillä tuli on yhä laukkaava
taukoamatta
ja yksi toisensa jälkeen
puut avaavat reitensä.
Suomennos: Jaakko Hämeen-Anttila
Ahmed Alajmi (s. 1958) on äskettäin käynnistyneen Bahrainin PEN-keskuksen perustajia. Hän on julkaissut 13 runokokoelmaa.
