Missä kulkee sananvapauden ja vihapuheen raja? Paneeli Maailma kylässä -festivaaleilla
Jarmo Koponen, Jessikka Aro, Abdirahim Hussein ja Anni Valtonen.
Viestintä ja Kehitys -säätiö Vikesin media-asiantuntija Jarmo Koponen, Ylen tutkiva toimittaja Jessikka Aro ja Yle Puheen Ali ja Husu -ohjelman toimittaja Abdirahim Hussein keskustelivat sananvapauden ja vihapuheen välisestä rajanvedosta Maailman Kuvalehden toimituspäällikkö Anni Valtosen haastattelussa Vikesin, Maailman Kuvalehden ja Suomen PEN:in paneelissa Lavaklubilla Maailma kylässä -festivaaleilla 28.5.2016.
Vihapuhe ei ole pelkkää tunnetta. Se on henkilöön tai ryhmään käyvää puhetta, inhottavimmillaan ahdistavaa väkivallalla, kuolemalla ja muilla törkeyksillä fantasiointia, joka voi olla myös tietoinen propagandan väline, määrittelevät panelistit vihapuheen. Toimittajana pitkään toiminut Jarmo Koponen toteaa kuitenkin, ettei sananvapauden rajoittaminen esimerkiksi lailla tunnu mielekkäältä ja jokainen julkisen tehtävän vastaanottanut henkilö joutuu sietämään enemmän myös vihamielistä palautetta.
Pesäpallomailapartioita paennut ja Suomen somalialaisten liiton toimistolla sianpään paketissa vastaanottanut Abdirahim ”Husu” Hussein huomauttaa, että internetin ja sosiaalisen median mahdollistama netissä huutelu on suurimmaksi osaksi lievempää kuin teoiksi purkautuva viha, jota esimerkiksi vähemmistöryhmät kokevat. Perheen pyynnöstä hän on luopunut taksin ajamisesta. Kenenkään ei kuitenkaan tarvitse sietää sylkykuppina olemista: ”Olen kyllästynyt olemaan päivystävä somali, päivystävä muslimi ja päivystävä maahanmuuttaja”, hän toteaa. Uhkauksista hän on tehnyt rikosilmoituksia, mutta niiden paljouden vuoksi hän on valinnut henkilökohtaiseksi vihapuheenvastustuskeinokseen julkisen nöyryyttämisen tien ja julkaisee saamiaan viestejä Facebook-tilillään. Suomen PEN myönsi sananvapauspalkintonsa Abdirahim Husseinille viime vuonna.
Muun muassa propagandaa ja Venäjän trollitehtaiden mekanismeja tutkinut Jessikka Aro on myös julkaissut saamiaan viestejä, vaikka niiden lukeminen ja toistaminen on tuskallista. Ystävien ja työyhteisön tuki auttaa selviämään kuvottavasta palautteesta. Työssä kestää, kun ymmärtää sen, ettei loka kohdistu häneen henkilönä – kuka tahansa järjestäytynyttä trollitoimintaa tutkiva journalisti saisi saman kohtelun. Vihapuheagitaation tavoitteena on vihapuheen normalisoiminen ja moraalin rapauttaminen, Aro toteaa.
Parhaimmaksi keinoksi päihittää vihapuhe Husu Hussein kokee keskustelun: sananvapaudesta ja tavoista käyttää sitä on keskusteltava päivittäin. Jessikka Aro näkee puolestaan, että vihapuhe on jo voitettu: valtaosa suomalaisista erottaa esimerkiksi MV-lehden harjoittaman propagandan asiallisesta uutisoinnista. Hän iloitsee saamastaan kannustavasta palautteesta, jota hän saa 10 viestiä yhtä törkyviestiä kohtaan. Parannettavaa silti on: panelistit näkevät, että koululaitoksella olisi paljon annettavaa vihapuheen vastustamiseen. Yksi pakollinen puheviestinnän kurssi yliopistossa ei riitä, argumentaation ja asiallisen itseilmaisun opetuksen täytyisi halkoa koko opintietä.
Kiitos loistaville panelisteille: sananvapaus tarvitsee rautaisia ammattilaisia ja rohkeita sananvapauden puolustajia Suomessakin! Kiitokset myös Vikesille ja Maailman Kuvalehdelle yhteistyöstä.
#maailmakylassa -festivaali jatkuu Rautatietorilla ja Kaisaniemessä tänään: Suomen PEN:in ohjelmassa keskustellaan turvaresidensseistä uhatuille taiteilijoille. Paneelin jälkeen toimittaja Maryan Abdulkarim haastattelee vieraaksemme Malmöstä saapunutta kirjailija Nasrin Madania Maailman kirjat -teltalla. Keskustelun aiheena on kirjoittavan naisen asema ja naisten oikeuksien toteutuminen Iranissa. Nasrin Madanin haastattelun voi lukea päivän Hufvudstadsbladetista.
