Ville Ranta. Kuva: Antti Pylväs.
Ja Erkki teki sen taas! Kun Ranskassa oli leikattu pää pilapiirroksia näyttäneeltä opettajalta, Erkki Tuomioja ilmestyi Facebookiin tuomitsemaan ”muslimien pilkkaamisen” tarkoittaen tietysti pilapiirroksia. Vuoden 2006 alussahan hän ulkoministerin ominaisuudessa suoraan kehotti suomalaislehtiä olemaan julkaisematta tanskalaisia Muhammed-pilapiirroksia, ettei lietsottaisi vihaa. Vähän myöhemmin Tuomioja kylläkin lausui jotain sinne päin, että niin ei olisi pitänyt sinä asemassa sanoa, joten kyllä hänkin jotain sananvapaudesta ymmärtää.
No mutta entä sitten? Mitä pahaa siinä on, että tuomitsee ”muslimeja pilkkaavat” piirrokset rauhan ja suvaitsevaisuuden nimissä? Miksi ketään pitäisi pilkata tai loukata? Eikö se ole väärin? Lapsillekin opetetaan niin. Eikö Erkki Tuomiojalla ole oikeus mielipiteeseensä ja muslimeilla tunteisiinsa? Nämä on ihan asiallisia kysymyksiä sinänsä, mutta pilapiirtäjänä niihin ei voi vastata järjellisesti erottelematta eräitä asioita toisistaan.
Olen käynyt tätä keskustelua viisitoista vuotta, siitä lähtien, kun kulttuurilehti Kaltion päätoimittaja sai potkut tekemäni Muhammed, pelko ja sananvapaus -sarjakuvaesseen takia. Keskustelu on edennyt aina välillä. Sitten se on taas palannut alkuun, koska ihmisten muisti on lyhyt.
Luulin, että väittely pilapiirroksista olisi päättynyt siihen, kun Charlie Hebdo -satiirilehden toimitus teurastettiin tammikuussa 2015. Tai viimeistään siihen, kun terroristit tappoivat satoja muita ihmisiä pariisilaisessa yökerhossa ja kahviloissa. Ajattelin, että nyt ei kukaan enää kuvittele, että pilapiirrokset liittyisivät terrorismiin. Ja islamistit olivat saaneet, mitä halusivat. Ehkä hekään eivät enää jaksaisi ajatella pilapiirroksia.
Väärin.
Suomen valtionjohtoa Ville Rannan sarjakuvassa vuonna 2006.
Pilapiirrokset ja sananvapaus ovat helppo kohde, jos haluaa hajottaa rivejä länsimaisissa demokratioissa. Tavalliset ihmiset eivät hirveästi tarvitse sananvapautta, tai pitäisikö mieluummin sanoa, että sananvapauden olemassaolon huomaavat oikeastaan vain ne, jotka kokeilevat sen rajoja. Pilapiirrokset tekevät juuri sitä. Ne ilmestyivät sanomalehdistöön painovapauslakien tullessa tipotellen voimaan eurooppalaisissa monarkioissa pitkin 1800-lukua. Ne tekivät likaisinta henkistä työtä: pilailivat valtaapitävien kustannuksella. Kansa tykkäsi, mutta usein myös paheksui ja pelästyi. Mitä siitä tulee, jos kuningasta pilkataan? Moraali romahtaa, jos mitään ei enää kunnioiteta! Näin pilapiirroksiin suhtaudutaan edelleen. Niitä ei pidetä arvokkaina eikä asiallisina.
Eikä siinä mitään. Pilapiirroksille sopii narrin rooli ja epäkunnioitettu, epäkunnioitusta ilmaisevan paskiaisen rooli.
Kenenkään ei tarvitse pitää pilapiirroksista. Charlie Hebdon jäljelle jäänyttä toimitusta muistinvaraisesti lainaten: Nyt kaikki haluavat olla meidän ystäviämme, mutta me kusemme heidän päälleen!
Siispä se, että Erkki Tuomioja tai jotkut muslimit eivät pidä pilapiirroksista, ei liikuta minua vähääkään. Ainoa, mikä minua tässä asiassa liikuttaa, on se, että kansanedustaja ilmestyy pilapiirroksiin liittyvien murhien jälkeen julkisesti tuomitsemaan pilapiirrokset. Hänen pitäisi puolustaa piirroksia samasta syystä kuin miksi islamistit heitä vastaan hyökkäävät: siksi, että pilapiirrokset edustavat, testaavat ja puolustavat liberaalin demokratian olennaista perusarvoa: sananvapautta. Siis yhtä aikaa, kun ovat paskamaisia. Ajatella.
Mutta nyt jätän Tuomiojan rauhaan. Hän oli vain esimerkki. Monet muut tekevät samaa, valitettavasti varsinkin vasemmistolaisesti suuntautuneet, valveutuneet ja analyyttiset ihmiset. Hyi teitä!
***
Sananvapaudella hurskasteleminen on helppoa ja mukavaa puuhaa, ja sitä ihmiset tekevät mielellään. Mutta silloin, kun pitäisi puolustaa niiden sananvapautta, joista itse ei oikein pidä, se lakkaakin olemasta hauskaa. Mutta ei siitä sen enempää. Tämä on käyty läpi niin monta kertaa.
Sananvapaus on oikeus. Imaamit ja muutkin uskonnolliset johtajat, myös kristillisissä kirkoissa, sanovat usein, että ”uskonnon pilkkaaminen ei kuulu sananvapauteen”. Väärin. Kyllä kuuluu. Antirasistit sanovat, ettei rasismi kuulu. Kuuluu sekin, tiettyyn rajaan asti. Sananvapaus ei ole mikään moraalinen asia, jonka turvin saa sanoa vain kivoja asioita. Se on perusoikeus, joka rajoittuu toisiin lakeihin, esim. kunnianloukkaukseen ja kansanryhmää vastaan kiihottamiseen. Ja kyllä, pilapiirros voi olla viharikos. Ja kyllä kyllä, pilapiirros voi olla vaarallinen myös olematta rikos.
Sananvapautta ei pitäisi sotkea keskusteluun siitä, mikä on oikein ja mikä on väärin. Tai kohteliasta. Yleensä, kun pilapiirroksia kritisoidaan, onkin kyse siitä, ei sananvapaudesta.
Onko oikein piirtää pilapiirroksia toisten profeetoista?
Tämä keskustelu olisi paljon helpompi, jos edessämme olisi jokin pilapiirros, jota nimenomaisesti arvioisimme. Silloin voisimme olla siitä eri mieltä helposti. Minulle tämä on arkipäivää. Jokaisesta Iltalehteen (kahdesti viikossa) tekemästäni piirroksesta tulee satoja kommentteja, joissa ihmiset kertovat, mistä syystä heidän mielestään piirros on loukkaava, ei hauska, väärää mieltä, liian ilkeä. Eikä tämä ole minkäänlainen yhteiskunnallinen ongelma.
Miksi sitten olemme niin solmussa – Tuomiojan sanoin – ”muslimien pilkkaamisen” kanssa? No tietenkin terrori-iskujen takia! Eihän kukaan oikeasti välitä kenenkään ”uskonnollisista tunteista”. Tämä hupsu käsitekin keksittiin juuri pilapiirroskeskustelua varten. Että on muka olemassa jotkin ”uskonnolliset tunteet”, jotka on aivan erityisen arvokkaita. Miksi sitten kenenkään muun uskonnollisista tunteista ei välitetä kuin muslimien? Vähemmistöaseman vuoksiko?
No, voi olla niinkin. Joukossamme on paljon ihmisiä, joiden mielestä vähemmistöjen kanssa eri mieltä oleminen on syrjintää. Toisin sanoen, jos he tietävät jonkun muslimin, jota jokin pilapiirros (emme tiedä mikä) loukkaa, niin se on silloin näkemättä tosi huono pilapiirros! Sitä ei olisi pitänyt julkaista eikä sellaisia saisi missään nimessä tehdä!
Siihen ei auta sanoa, että kokemukseni mukaan pilapiirrokset loukkaavat ihmisiä jatkuvasti. Eikä auta sanoa, että pilapiirrosten idea on tehdä pilaa asioista. Ihmisistä nimittäin tuntuu yhtäkkiä siltä, ettei semmoista ideaa voi ollakaan. Sehän on vahingollista! Heidän mielessään killuvat silloin raivoavat islamistit ja päitä leikkaavat terroristit. Tätä taustakuvaa vasten loukkaantuminen lakkaa olemasta tavallinen reaktio, ja siitä tulee valtavan suuri yhteiskunnallinen ongelma. Ja tämän ongelman ovat aiheuttaneet pilapiirtäjät.
On asiassa toinenkin ulottuvuus. Loukkaantumisesta on tullut vakava asia myös muuten kuin muslimien uskonnon yhteydessä. Jos sattuu kuulumaan johonkin vähemmistöön ja tulee sitten loukatuksi syystä tai toisesta, silloin on joutunut fobian kohteeksi. Silloin loukkaantumisen tunne on perustavalaatuinen ja vakava.
Nyt on pakko sanoa, että inhoan ja vastustan syrjintää, rasismia ja vihaa. En missään nimessä halua piirtää vähääkään syrjiviä pilapiirroksia. Syrjintä on alistamista ja väärin. Silti olen tämänkin asian kanssa kasvokkain toistuvasti, nimittäin erilaisten fobia-syytösten. Se on ikävää. Syrjintä ja rasismi on pääpiirteissään aika selkeää, mutta fobia-puheessa on alettu puuttua lisäksi ”vääränlaisiin piiloviesteihin” ja ”asenteeseen”, ”mikroaggressioihin” ja ”syrjivien asenteiden pönkittämisiin”. Tällaisia loukkaavuuksia voi löytää melkein mistä vain. Ja jos ne eivät loukkaa juuri minua, niin voin kuitenkin kuvitella niiden loukkaavan muita.
Voihan olla, että satiirin ja pilailun aika on ohi. Että maailma on liian avoin ja moniarvoinen, että voisimme käyttää kontekstisidonnaista ja eurooppalaista satiiria, pilailua ja sarkasmia yhteiskunnallisessa keskustelussa. Kun on maita ja väestöryhmiä, jotka eivät käytä satiiria, eivät pilaile, eivät käy yhteiskunnallista keskustelua. Ehkäpä satiiri on lajityypillisesti ylimielistä ja syrjivää?
Voi olla. En tiedä.
Myös islamistit ovat huomanneet länsimaissa kehittyneen loukkaantumiskultin, ja yrittävät saada siitä oman osansa. Näin Lähi-idän maiden napamiesten suuhun on ilmestynyt termi ”islamofobia”. Venäjän johto taas on alkanut käyttää ”russofobiaa”. Siinäpä intersektionaalisille tasa-arvoteoreetikoille kynnettävää!
En halua sanoa mitään vastaansanomatonta pilapiirrosten tärkeydestä. Olen pilapiirtäjä, ei huvita. On hauskempaa porata reikä omaan veneeseen kuin lähteä korjaamaan toisten veneitä. Pilapiirtäjät ovat sellaisia! Ehkä heidät kannattaa jossain vaiheessa vain heittää yli laidan. Jos islamisteille tulee siitä hyvä mieli, hyvä. Jos ei, niin pääsittepäs meistä eroon.
Mutta osaan minäkin loukkaantua!
Helsingissä järjestettiin taannoin (joidenkin muslimijärjestöjen toimesta) pilapiirroksia vastustava mielenosoitus. Haluankin (loukkaantuneella äänellä) kysyä mielenosoittajilta tätä: Tiedättekö, miltä tuntuu olla ammatissa, jonka edustajia murhataan ja jonka työn tulosten vuoksi katkotaan päitä, poltetaan lippuja ja uhataan sodalla? Ei ole kuulkaa kivaa. Sitten vielä järjestetään mielenosoitus ja sanotaan, että meidän työ ei kuulu sananvapauteen. Se tuntuu kuin… pyhiä asioita pilkattaisiin!
Ville Ranta
Ville Ranta on pilapiirtäjä ja sarjakuvataiteilija, joka sai Suomen PEN ry:n sananvapauspalkinnon vuonna 2012.
