Minun oli pakko lähteä maasta vietettyäni 45 vuotta pienessä Gag-nimisessä kylässä, Punjabin osavaltiossa Pohjois-Intian perukoilla. Sosiaaliset kysymykset, sosialistiset näkökulmat, konservatiivisten perinteiden kumoaminen, tieteellinen ajattelu, uskonnollinen ahdasmielisyys ja humanistinen lähestymistapa ovat olleet kirjoitusteni pääteemoja. Kirjoitan pääasiassa runoutta ja suurin osa siitä on ollut kapinallista. Samaan aikaan olen kirjoittanut artikkeleita, tarinoita, satiiria. ja melkein jokainen kirjoituksistani on ollut keskustelun aihe. Huolimatta monista kirjoituksiani koskevista kiistoista, kynäni on jatkanut kirjoittamista. Kirjailijan arvo nähdään vasta, kun yhteiskunta alkaa hyväksyä kirjoitusten vaikutuksen ja tämän kunnian olen saanut kohdata. Monet lukijat ovat muuttaneet mieltään luettuaan kirjoitukseni.
Kirjoitukseni ovat olleet kriittisiä valtion harjoittamaa yhteiskunnanvastaista politiikkaa kohtaan, ja olen saanut siitä ‘palkinnon’. Joskus olen menettänyt paikallisen kirjoittajayhdistyksen jäsenyyden ja joskus olen kohdannut hallituksen ja muiden tahojen sortoa. Olen joutunut vankilaan suorasukaisten kirjoitusteni ja ideologiani vuoksi ja minua on kidutettu fyysisesti ja henkisesti. Minä ja perheeni kärsimme kauheasti. Olen kohdannut halveksivaa kieltä ja uhkauksia epäsosiaalisten ainesten ja uskonnollisten järjestöjen taholta. Kotimaastani lähteminen on asia, josta olen kärsinyt eniten tällä kirjallisuusmatkallani. Yksittäiset voitot tai menetykset ovat kuitenkin pieniä asioita, kun mielessä on halu luoda hyvä yhteiskunta. Niinpä kynäni tulee alati jatkamaan.
Rakastan synnyinmaatani
Teksti pandzabiksi: Gag Baani (Surjit Gag)
Käännös englanniksi: Prerna Vij
Käännös suomeksi: Helena Sinervo
Lukija pandzabiksi: Gag Baani (Surjit Gag)
Lukija suomeksi: Eeva Soivio
Lukija englanniksi: Miiko Toiviainen
Rakastan synnyinmaatani, pandzabiksi
Rakastan synnyinmaatani, suomeksi
Rakastan synnyinmaatani, englanniksi
