Gil Won-Lee: Runoja
Kodin ylistys
Rakasta
elämääsi joka lähtee pitkälle matkalle.
Jopa harakka, joka rakentaa tarpeeksi vahvan talon
kestämään sadetta, tuulta ja myrskyä
jopa muurahainen, joka rakentaa sata kertaa ruumistaan suuremman
talon,
kantaa ja kasvattaa jälkeläisensä
kodissa joka on kuin rukoillen rakennettu
rakkauteen vain nojaten.
Siis, jos rakkautta ei elämässä olisi
mitä merkitsisi palatsi?
Koti, kuin keidas kameleille tarpomassa halki aavikon.
Ole kiitollinen hyvin käytetystä päivästä,
kun palaat kotiin hämärissä päivän työn jälkeen.
Naura yhdessä rakkaittesi kanssa
ja juokse kuin lapsi
ja nauti siitä että olet elossa
kuin huomista ei olisi.
Se on ylistyksesi kodille
kunnes tulee päivä kun matka loppuu
ja avaat oven haudan lohtuun,
viimeiseen lepopaikkaan.
Naamio
Minulla on useita naamioita.
Vaimoni ja poikani edessä,
ystävän, runoilijan, lapsen, aikuisen, miehen, naisen edessä;
jokaisessa tilanteessa vaihdan nopeasti toiseen naamioon
valikoimasta jota kannan mukanani.
Kukaan ei ole nähnyt paljaita kasvojani.
Eräänä päivänä
kun loikoilin mukavasti vailla naamiota
vaimoni näki minut.
Hän värähti,
sanoi että näytän kuvottavalta.
Ups, minä ajattelin ja laitoin naamion takaisin
vannoen, etten sitä enää unohtaisi.
Tänä syksynä kuunvalossa
niin kirkkaassa, että se oli surullista
luulin ettei kukaan näe
joten poistin hiljaa naamion ja katsoin taivasta.
Katsoin tähtiä.
Luoja, joka hyvin tuntee kasvoni
laskeutuu kuunvaloa pitkin
ja kuivaa kyyneleeni.
Hyeena
Näin unta.
Unessa muutuin hyeenaksi
joka ryntää kohti leijonan kuninkaallista
peuran yllä liehuvaa harjaa.
Kuka muka sanoi että leijona on petojen kuningas?
Muodostimme lauman ja valtasimme peuran
jonka yllä leijona oli seissyt.
Ryntäsin eteenpäin ja otin haukun.
Toveri vierelläni nappaa sen pois,
toinen haukkaus,
toinen toveri syöksähtää ja repii lihaa
silmät verestäen kuolleen peuran edessä.
Tuupimme toistemme kuonoja, karjuntamme yltyy
alamme repiä irti
jäljellä olevia lihasuikaleita
jotka ovat veren peitossa; minäkin purin jotakuta.
Purin ja tulin purruksi,
minusta oli viimein tullut nälkäinen demoni.
Siis uneksin että muutuin nälkäiseksi demoniksi
joka puri ystäväänsä täyttääkseen vatsansa.
Suomentanut Marianna Kurtto
* * *
Gil-Won Lee on Etelä-Korean PENin kunniapuheenjohtaja ja järjestön pitkäaikainen jäsen. Hän on PEN Internationalin hallituksen jäsen ja toimii PENin kirjailijat maanpaossa -komitean Pohjois-Korean neuvonantajana.
Kirjoittaja on palkittu runoilija, jolta on julkaistu kuusi runoteosta koreaksi. Gil-Won Leen runoja on käännetty englanniksi, unkariksi, ranskaksi – nyt myös suomeksi Marianna Kurton toimesta.
