Suomen, kuten muiden EU-maiden, pitää muuttaa lainsäädäntöään EU:n uuden tekijänoikeusdirektiivin (DSM-direktiivin) mukaiseksi.
Tekijänoikeusdirektiivi, joka hyväksyttiin vuonna 2019 vaikeiden neuvottelujen jälkeen, oli – ja on vieläkin – hyvin kiistelty.
Ristiriitojen keskiössä ovat säännöt uudesta lehtikustantajan oikeudesta ja tekijänoikeuksien suojasta internetissä.
Uusi lehtikustantajan oikeus, niin kutsuttu lehtikustantajan lähioikeus, pyrkii tukemaan media-alaa suhteessa jättiyrityksiin, jotka dominoivat internetiä. Tekijänoikeusdirektiivi antaa lehtikustantajille tiettyjä oikeuksia korvauksiin, jos esimerkiksi Google News käyttää lehtikustantajan sisältöä, koska uutiskoostepalvelu hyötyy sisällöstä, jonka lehtikustantaja on tuottanut.
Uudet säännöt tekijänoikeuksien suojasta internetissä kiristävät verkkoalustojen – esimerkiksi YouTuben – vastuuta käyttäjien lataamasta sisällöstä, joka loukkaa tekijänoikeuksia.
EU-mailla oli vahvasti eriäviä näkemyksiä tekijänoikeusdirektiivistä. Suomi oli yksi niistä maista, jotka äänestivät direktiiviä vastaan EU:n neuvostossa. EU-parlamentti hyväksyi tekijänoikeusdirektiivin äänin 348-274.
Monet järjestöt vastustivat lehtikustantajan uutta lähioikeutta ja direktiivin sääntöjä tekijänoikeuksien suojasta internetissä vapaan tiedonvälityksen ja sananvapauden vastaisina. Neuvottelut direktiivistä saivat paljon huomiota mediassa. Vastustajat puhuivat esimerkiksi ”linkkiverosta” ja mahdollisesta ”meemikiellosta”. Hyväksytty tekijänoikeusdirektiivi sallii meemit. Lue lehtiartikkeli tekijänoikeusdirektiivistä tästä.
Direktiivin säännöt, jotka koskevat lehtikustantajan uutta lähioikeutta (15 artikla) – jota vastustajat kutsuivat ”linkkiveroksi” – ja tekijänoikeuksien suojaa internetissä (17 artikla) ovat hyvin tulkinnanvaraisia. Tämä on haastavaa EU-maille, joiden pitää muuttaa kansallista lainsäädäntöään tekijänoikeusdirektiivin mukaiseksi.
Monet asiantuntijat odottavat, että tekijänoikeusdirektiivin tulkintaa joudutaan selvittämään oikeustapausten kautta EU-tuomioistuimessa ja myös jäsenmaissa.
Maiden eriävät näkemykset hankaloittavat nykytilannetta. Esimerkiksi Puola on vaatinut, että EU-tuomioistuin osittain kumoaisi 17 artiklan (joka koskee tekijänoikeuksien suojaa internetissä) perusoikeuksien vastaisena. Puola esittää, että välttääkseen vastuun tekijänoikeuksien loukkaamisesta verkkoalustojen pitäisi käytännössä tarkistaa kaikki käyttäjien sisältö.
Tekijänoikeusdirektiivi pyrkii myös vahvistamaan tekijöiden oikeuksia. Direktiivi sisältää sääntöjä ”asianmukaisista ja oikeasuhteisista” korvauksista, joista tekijät – esimerkiksi taiteilijat tai toimittajat – voivat hyötyä (18 artikla).
Sääntöihin lehtikustantajan lähioikeudesta kuuluu oikeus toimittajille ja muille tekijöille ”asianmukaiseen osuuteen” tuloista, jotka lehtikustantajat saavat uuden oikeuden nojalla.
Ei kuitenkaan ole selvää, että lehtikustantajan lähioikeus tulee johtamaan merkittäviin tuloihin lehtikustantajille. Käsittelimme tätä ja muita tekijänoikeusdirektiivin vaikutuksia media-alalla kollegani Daniel Lindblomin kanssa raportissa Media-alan ja verkkoalustojen muuttuva suhde. Raportti käsittelee myös EU:n tulevan digilainsäädännön (digipalvelusäädöksen ja digimarkkinasäädöksen) vaikutuksia. Lue raportti Media-alan ja verkkoalustojen muuttuvasta suhteesta tästä.
Opetus- ja kulttuuriministeriö kerää lokakuussa 2021 palautetta tekijänoikeusdirektiiviin liittyvistä lakimuutoksista. Lue ministeriön lausuntopyyntö tekijänoikeusdirektiiviin liittyvistä lakimuutoksista tästä.
Joy Hyvärinen työskentelee Sananvapaus digitaalisena aikakautena-työryhmässä ja on Suomen PEN:in johtokunnan jäsen
