Yhä harvemmin kuulee pimeällä kujalla aiemmin niin yleisen kysymyksen: Onko tietoa? Vanhaan aikaan tuohon tyyliin tiedusteltiin pimeätä pulloa. Nykyisin tieto ja tiedon kysely ovat muuttuneet mielipiteiksi.
Meillä on paljon mielipiteitä. Terhakka-Turo väittää, että hänellä on eri nettisivuilta hankittua tietoa koronarokotusten myrkyllisyydestä. Jo toinen piikki voi kasvattaa ihmiselle hörökorvat. Tosiasiassa hän on plärännyt hämäriä sivustoja, joilla kaikenlaiset neropatit kertovat mielipiteitään. Kuitenkin Turo on sitä mieltä, että hänen hankkimansa tieto on parempaa ja varmempaa kuin rokotusalan huippuasiantuntijoiden, jotka ovat tutkineet tartuntatauteja kymmeniä vuosia.
Missä vaiheessa mielipiteet ovat muuttuneet tiedoksi, johon pitää ruveta uskomaan ja jonka puolesta mennään kadulle marssimaan ja huutelemaan iskulauseita?
Olemme joutuneet pitkäkestoiseen hämmennyksen tilaan internetistä rönsyävän kirjoittelun takia. Erilaisia näkemyksiä kasaantuu mieleen niin paljon, että ne limoittuvat mielen pohjalle sitkeäsi mähnäksi, josta ei ota enää mitään selvää.
Kaukana menneisyydessä, siinä ajassa josta minä tulen, meillä oli tietoa, johon voitiin uskoa. Faktat onnistuttiin useimmiten erottamaan joutavasta liirumlaarumista. Jos valtiojohto vannoi tuhatvuotista ystävyyttä itäisen diktatuurin kanssa, ei siihen oikeasti uskonut edes stallari.
Silloin tiedot saatettiin tarkistaa peräti Otavan isosta tietosanakirjasta, joka paljolti nojasi Encyclopedia Britannicaan. Sitten tuli internet ja epätiedon aika. Totaalinen tiedonvälityksen vapaus merkitsi orjuutta ja epätietoa, kyvyttömyyttä siivilöidä hölpönpölppöä faktoista.
Jonkin aikaa luotin wikipediaan lähteenä. Sitten havaitsin, että vaikka se usein perustui faktoihin, saattoi sinne kuka tahansa turo ujuttaa epätietoa.
Tiedon määrän tolkuton kasvu ja kansalaisten vapaus julistautua netissä oikean tiedon haltijoiksi on synnyttänyt epätietoisuutta, jonka on hiljalleen muuttunut epäluottamukseksi. Vaikka meillä Suomessa on yksi maailman parhaista lehdistöistä, ei sekään enää auta.
Mediat siirtyvät yhä suuremmassa määrin klikkaushoukutuksiin. Se tarkoittaa sitä, että uutinen Sössö-Saaran uusista silikoneista (kuvan kera) saa enemmän lukijoita kuin selvitys Vladimir Putinin todellisista aikeista.
Kansalaisten epätietoisuus, kyllästyminen ja liukuminen epäluottamukseen ovat ongelma vapaalle yhteiskunnalle. Diktatuureissa, kuten Venäjällä ja Kiinassa, ihmisiä hallitaan kylvämällä epätietoisuutta. Kun ylhäältä annettuun tietoon ei enää luoteta, liu´utaan passiivisuuteen, omien asioiden hoitamiseen, epäluottamukseen johtoa kohtaan.
Lause ”Luin juuri tutkimuksen, jonka mukaan…” on nykyisin erilainen kuin kolmekymmentä vuotta sitten. Terhakka-Turo on lukenut varmana tietona, että kolmas koronapiikki saattaa kasvattaa ihmiselle kolmannen rinnan. Ja Sössö-Saara (se tv:stä tuttu) liittää tutkimustiedon videoblogiinsa. Seuraavana päivänä kyseessä on jo totuus.
En todellakaan kadehdi toimittajia, joiden tehtävä on yrittää pitää yllä totuudenmukaista tiedonvälitystä. Mutta toivotan onnea!
Juha Ruusuvuori
Juha Ruusuvuori on romaanikirjailija ja yhteiskuntatieteiden maisteri, joka asuu Taalintehtaalla Turunmaan saaristossa. Hän on myös Suomen PENin johtokunnan jäsen ja Vainottujen kirjailijoiden komitean puheenjohtaja.