Kianoush Ramezani, kuva: Miia Sirén
Vuonna 2006 minut kutsuttiin Budapestin keskieurooppalaiseen yliopistoon puhumaan sananvapaudesta ja Muhammed-pilakuvista. Asuin ja työskentelin pilapiirtäjänä Iranissa, ja turvallisuuteni takia minun oli osallistuttava konferenssin salaa. Puheessani sanoin, että jumalanpilkan ja vihapuheen sekoittaminen toisiinsa vahingoittaa sananvapautta. Siitä asti pilakuvien seuraukset ovat vaikuttaneet elämääni.
Kolme vuotta puheeni jälkeen jouduin jättämään maani niin nopeasti kuin mahdollista. Olin vaarassa joutua vankilaan. Minua vastaan oli nostettu raskaita syytteitä siksi, että puolustin sananvapautta ja minulla oli yhteyksiä kansainvälisiin ihmisoikeusjärjestöihin.
Kasvoin todellisessa islamilaisessa valtiossa. Olen todistanut, miten Sharia-lakia sovelletaan miljoonien iranilaisten elämästä ja kohtalosta määräämiseen, riippumatta heidän uskonnostaan, mielipiteistään, kulttuuristaan tai elämäntavastaan. Miljoonien muiden iranilaisten lasten tavoin jouduin tunnustautumaan virallisesti muslimiksi, vastoin omaa tahtoani. Iranissa kenelläkään ei ole oikeutta olla ateisti tai edes agnostikko. Tällä tavoin olen tutustunut islamismiin ja poliittiseen islamiin.
Vuonna 2010 olin jättänyt Iranin ja elin Pariisissa pakolaisena iranilaisranskalaisten enkeleiden turvin. Charlie Hebdon toimittaja pyysi minulta haastattelua. Niin tapasin lehden toimittajia ja pilapiirtäjiä ensimmäisen kerran. Myöhemmin, vuonna 2011, kun islamistit polttivat Charlie Hebdon toimiston, olin lehden pilapiirtäjien Charbin ja Luzin kanssa televisiokeskustelussa. Varoitin Charbia islamistien asenteesta. Jos jotakuta vastaan on annettu fatwa, he eivät luovuta.
Charlie Hebdo ja Ranska menettivät parhaat pilapiirtäjänsä ja toimittajansa 7. tammikuuta 2015. Murhaajat huusivat paetessaan Pariisin kaduilla: ”Tapoimme Charlien!”. Siihen islamilainen terrorismi ei kuitenkaan pystynyt.
Viisi vuotta tämän raa’an veriteon jälkeen satiirinen ranskalaislehti julkaisi Muhammed-pilakuvat uudelleen, samana päivänä, jolloin terrori-iskun oikeudenkäynti alkoi. Viesti oli hyvin selvä: he eivät luovuttaneet. He eivät ole peloissaan. He yksinkertaisesti nauttivat Ranskan perustuslain suojaamasta sananvapaudesta ja lain takaamasta oikeudesta jumalanpilkkaan.
Terrori-iskun jälkeen kaksi ranskalaista, rasisminvastaista työtä tekevää kansalaisjärjestöä, aloittivat yhdessä Charlie Hebdon kanssa kansallisen opetusohjelman koululaisille. He antoivat kaikkien Ranskan koulujen käyttöön sananvapautta käsittelevän opetuspaketin. Opettaja Samuel Paty, jonka pään islamistinen terroristi leikkasi irti, käytti tätä pakettia opetuksessaan. Sen seurauksena hän menetti elämänsä.
Sananvapaudesta on jälleen kerran tullut maailmanlaajuinen keskustelunaihe. Jälleen kerran keskustelu osoittaa, että maailma tarvitsee lisää tietoa ja ymmärrystä YK:n ihmisoikeuksien julistuksen 19 artiklasta. Tämä on äärimmäisen vakava aihe, ja olennaista kaikille vapaille maille, jotka jakavat ihmisoikeuksien arvot.
Islamistit käyttivät Muhammed-pilakuvia tekosyynä levittääkseen pelkoa Euroopassa, koska ihmisoikeuksien arvot rajoittavat heidän valtaansa. Valitettavasti monet intellektuellit ja jopa pilapiirtäjät joutuivat ansaan ja vaativat ”kunnioitusta” ja sitä, että Islamia ”ei saa pilkata.” Mutta kyse ei ole siitä. Islam on uskonto, ja siten kaikkien uskontojen tavoin osa ihmisyyttä. Yksikään kansakunta tai etninen ryhmä ei voi omia tätä uskontoa itselleen. Siksi uskonnon kritiikkiä kutsutaan jumalanpilkaksi. Sillä ei ole mitään tekemistä rasismin kanssa. Islam ei ole ihmisryhmä.
Julkaisin Charlie Hebdon iskujen vuosipäivänä hyvin symbolisen pilakuvan ranskalaisessa La Croix -sanomalehdessä. Se oli kunnianosoitukseni murhatuille kollegoille, joista yksi oli ystäväni. Kuten aina, jaoin kuvan sosiaalisessa mediassa. En yllättynyt, kun sain kuvan seurauksena useita loukkauksia ja häirintäviestejä. Yllätyin, kun sain näiden lisäksi vakavan tappouhkauksen. Kuvassani oli ainoastaan islamisti, ei profeetta Muhammadia.
Kianoush Ramezanin alunperin La Croix -sanomalehdessä julkaisu pilapiirros ”Je suis Charlie 2020”
He, jotka yrittävät rajoittaa sananvapautta puhumalla ”loukkaamisesta” ”kunnioituksesta” ja ”rasismista” ja he, jotka osoittivat mieltään pilakuvia, mutta eivät väkivaltaa vastaan, auttavat islamismia leviämään Euroopassa ja muualla vapaassa maailmassa. Saan Euroopassa tappouhkauksia työni takia, koska nämä ihmiset oikeuttavat islamismin nimissä tehtyä väkivaltaa.
Ihmisoikeuksien yleismaailmallinen julistus on ihmiskunnan historiassa virstanpylväs. Ihmiset kaikkialta maailmasta, erilaisista kulttuurisista ja lainopillisista taustoista, luonnostelivat sen yhdessä. YK:n Yleiskokous hyväksyi sen Pariisissa 10.12.1948 kaikkien kansakuntien yhteiseksi saavutukseksi. Se määrittelee ensimmäistä kertaa jokaiselle kuuluvat ihmisoikeudet, joita on suojeltava kaikkialla. Se on käännetty yli viidellesadalle kielelle.
Artikla 19: ”Jokaisella on oikeus mielipiteen ja sananvapauteen; tähän sisältyy oikeus häiritsemättä pitää mielipiteensä sekä oikeus rajoista riippumatta hankkia, vastaanottaa ja levittää tietoja kaikkien tiedotusvälineiden kautta.”
Myös Euroopan Ihmisoikeussopimuksen kymmenes artikla määrittelee sananvapauden ja velvoittaa suojaamaan sitä. Sananvapaus on yksi demokraattisen yhteiskunnan kulmakivistä. Ranskan kansallinen ihmisoikeuksien neuvoa antava toimikunta on syvästi huolestunut vapaan julkisen keskustelun tilan suojaamisesta, ja tarvittaessa laajentamisesta. Vapaa julkinen keskustelu on demokratian ja oikeusvaltion perusedellytys. Ranskan perustuslakituomioistuin totesi ratkaisussaan vuonna 1994, että sananvapaus on ”perustavanlaatuinen vapaus ja sellaisena erityisen arvokas, koska sen olemassaolo takaa myös muiden ihmisoikeuksien ja kansalaisten vapauksien kunnioittamisen.”
Sananvapaus on sekä yksilön että yhteisön vapautta. Siitä huolimatta se vapaus on yhä hauras ja uhattu. Tässä mielessä kaikkia maita on syitä kritisoida. Sananvapaus oikeutena näkyy yhä vähemmän. Jäljellä on vain artikla. Todellinen haaste on, miten sananvapauttaan käyttävät ihmiset voivat elää vapaina. Marokkolaistaustaisen Charlie Hebdon piirtäjän Zineb El Rhazouin kaltaiset sankarit, jotka toteuttavat sananvapauttaan demokraattisissa maissamme, elävät nyt ympärivuorokautisessa poliisivartioinnissa, koska islamistit vaativat tappamaan heidät. He menettivät oman vapautensa varjellessaan kaikille kuuluvan sananvapauden arvoa.
Kianoush Ramezani,
pilapiirtäjä
Kianoush Ramezani on syntynyt ja kasvanut Iranissa. Hänen äidinkielensä on persia, ja hän työskentelee ranskaksi. Ramezani tuki piirroksillaan Iraniin demokraattisia uudistuksia, ihmisoikeuksia ja vapauksia vaativaa Vihreää liikettä vuonna 2009. Seuraavana vuonna hän joutui pakenemaan Iranista Ranskaan työhönsä liittyvän vainon takia. Hänet on palkittu Ranskassa Angoulêmen sarjakuvafestivaaleilla vuonna 2018, pilapiirroksistaan Marseillessa 2014 ja kuvituksistaan Sveitsin Genevessä 2012. Vuonna 2014 hän piti TED-esitelmän Haagissa: Pilapiirrokset, vaarallinen taiteenlaji. Hänen suosikkitaiteilijoitaan ovat Tove Jansson, Antoine de Saint-Exupéry, Charles Baudelaire, Franz Kafka, Sohrab Sepehri ja George Orwell. Nyt Ramezani asuu Suomessa.
Tekstin englannista kääntänyt Elina Hirvonen
