Suostunko olemaan hiljaa, kun poliitikot alkavat puhua leireistä, joihin negatiivisia päätöksiä juridisessa prosessissa saaneita turvapaikanhakijoita aletaan sulkea? Historian tuntien en ole hiljaa. Muutuinko yhteiskuntarauhan horjuttajaksi ja riskihenkilöksi, kun en usko valtion virkakoneiston päätösten neutraaliuteen? Uskoni horjui juuri päätöksiä lukiessani. En myöskään näe, että lakien hyväksyjät ovat heikomman osapuolen puolella. Turvan epääjät Maahanmuuttovirastossa eivät ainakaan ole. Irakilaisista on tehty positiivisia päätöksiä Suomessa 25 %, kun koko Euroopan luku on 60 %. Suomi pakkopalauttaa afgaaneja, jotta maahan ei jäisi paperittomia. Turvapaikkaa hakevat ihmiset valitsevat elämän virallisen Suomen ulkopuolella, ilman virallista statusta, koska se on turvallisempi ja parempi elämä kuin maassa, josta on paennut. Palaaminen turvattomaan kaoottiseen maahan on näköalatonta ja pelottavaa. Joskus lähtömaassa uhkaa valtio, joskus Taleban tai Isis, joskus suku.
Keskusrikospoliisin lausunnot riskihenkilöiden (paperittomien) palauttamisesta ovat herättäneet minussa riskihenkilön. Olen todellakin sellainen, sillä en suostu olemaan hiljaa enkä aio luopua oikeudestani protestoida pakkopalautuksia vastaan. Kansalaistottelemattomuus on ainoa moraalinen tieni tällä hetkellä.
”Moraalissamme alkaa olla laiton piirre”
Seuraus hallituksen epäinhimillisistä päätöksistä suhteessa turvaa hakeviin näkyy paperittomien määrän kasvussa. Turvaa hakevat eivät ole saaneet sitä Suomesta ja byrokratiamme ja oikeusprosessiemme tuloksena paperittomia tulee lisää. Byrokraattien turvapaikkapäätökset ovat hallituksen linjaamia ja koska turvapaikanhakijat eivät saa lakimiesapua, jää suurin osa päätöksistä korjaamatta Hallinto-oikeudessa. Lakimies ei ole tekemässä ammattimaista valitusta, vaikka useimman tapauksessa olisi kuinka perusteltua saada turvapaikka. Onneksemme juristit vakuuttavat, että paperiton henkilö ei ole laiton. Sellaista tilaa ei ole juridisesti olemassa. Mutta moraalissamme alkaa olla laiton piirre, varsinkin jos katsoo politikkojen suhtautumista ihmisiin järjestäytyneen yhteiskunnan laidoilla. Jos ihmisiä aletaan jahdata, kuulunko minä tai kuulutko sinä jahdattaviin vai jahtaajiin? Voimmeko valita kun tarjolla on vain joko–tai -tilanne? Minähän haluan olla neutraali, mutta todellisuudessa olen jahtaajissa mukana, jos en ole protestoinut vastaan ehdotettuja toimenpiteitä, jotka koskevat paperittomien avustajia ja paperittomien epäinhimillistä etsimistä. Uhkaava moraalittomuus alkaa näkyä silloin, kun me kyyräämme ja kyräilemme jotakin ihmisryhmää rankaisumielessä. Seuraava rangaistava ihmisryhmä odottaa nurkan takana.
Kirjoittaja on Espoon kaupunginkirjaston aluejohtaja ja ihmisoikeusaktivisti, joka on ottanut aktiivisesti kantaa Suomen pakolaispolitiikkaan. Sunniva Drake ryhtyi keräämään aineistoa kielteisistä turvapaikka- ja palautuspäätöksistä vuonna 2016 ja on tunnettu #sunnileaks -kampanjasta. Suomen PEN myönsi sananvapauspalkintonsa 2017 Drakelle.
Oheinen teksti on Sunniva Draken kommentti Suomen PEN:ille hallituksen esitykseen ulkomaalais- ja turvapaikkalainsäädännön kiristämisestä ja nk. paperittomien henkilöiden auttamisesta jopa vankeusrangaistuksen uhalla.
