(Kirjoitus on julkaistu alunperin Verkko-Särössä 12.8.2020.)
”Homot ja lesbot eivät ole tasaveroisia muiden ihmisten kanssa. Meidän pitää suojautua LGBT-ideologialta ja lopettaa aivoton höpinä ihmisoikeuksista ja tasa-arvosta.”
”Meille uskotellaan, että tämä koskee ihmisiä, mutta ei: kyse on ideologiasta.”
”Uusi rutto ei ole marxilainen eikä bolševistinen, mutta syntynyt samasta hengestä, uusmarxilainen. Ei punainen, vaan sateenkaarenvärinen.”
”LGBT-ideologia on peräisin samasta alkujuuresta kuin Hitlerin kansallissosialismi, joka on vastuussa kaikesta toisen maailmansodan pahuudesta, myös Varsovan tuhoamisesta.”
Hämärää vihanlietsontaa netin syövereistä? Ei, vaan Puolan presidentin, puolalaisten meppien ja kansanedustajien sekä Puolan katolisten piispojen sanoja viimeisen puolentoista vuoden ajalta.
Olen viime päivät lukenut kuvauksia siitä, miten nämä sanat muuttuivat teoiksi Varsovan kesäyössä 7.‒8. elokuuta.
Poliisin polvi painamassa nuoren naisen päätä vasten pääkadun katukiveystä. Poliisit raahaamassa nuoria aktivisteja mustaanmaijaan. Pidätettyjä, joiden ei anneta ottaa yhteyttä omaisiin eikä asianajajiin. Pidätettyjä, joiden sukupuolen poliisit porukalla ”tarkistavat” selleissä. Kahteenkin kertaan. Kansanedustajia, jotka immuniteettinsa avulla yrittävät päästä ottamaan selvää, miten pidätettyjä kohdellaan. Nöyryytettyjä, pelokkaita ja loukkaantuneita ihmisiä.
48 ihmistä joutui putkaan. Oikeusministeri kutsui heitä tuoreeltaan ”bandiiteiksi”.
*
Varsovan elokuun 2020 tapahtumilla on juurensa ainakin viiden vuoden päässä.
Syksyllä 2015 Puolassa nousi valtaan puolue nimeltä Laki ja oikeudenmukaisuus (PiS). Nimen voisi suomentaa myös Oikeudeksi ja vanhurskaudeksi, sillä se on peräisin psalmista 31: ”Hän tahtoo oikeutta ja vanhurskautta, hänen uskollisuutensa täyttää maan.”
Puoluetta luonnehditaan yleensä oikeistopopulistiseksi tai kansalliskonservatiiviseksi. Sen isä ja johtaja on 71-vuotias Jarosław Kaczyński, kommunismin aikainen oppositioaktivisti. Muodollisesti hän on pelkkä rivikansanedustaja, mutta niin pääministeriä, presidenttiä, parlamentin puhemiehiä kuin perustuslakituomioistuimen presidenttiä pidetään hänen marionetteinaan.
Puoluetta voisi hyvin kutsua myös radikaalioikeistolaiseksi. Se ei ole mikään tavallinen konservatiivipuolue, vaan sen päämäärät ovat oikeastaan vallankumoukselliset. Se haluaa uuden Puolan ja uuden Euroopan.
PiS nousi valtaan Eurooppaa järkyttäneen pakolaiskriisin syksynä. Jarosław Kaczyński varoitteli tuolloin pakolaisten tuomista tartuntataudeista ja vieraista tavoista.
PiS kokosi vaaleissa 37,6 prosenttia äänistä, mutta sai kahden pienen apupuolueensa avulla parlamenttienemmistön ja on siitä lähtien muokannut Puolaa visionsa mukaiseksi. Kovalla kädellä.
Viholliset ovat koko ajan olleet keskeisessä asemassa PiS:n tarjoamassa maailmankuvassa.
Keväällä 2018 vihollisiksi nousivat juutalaispiirit, jotka PiS:n mukaan mustasivat Puolan mainetta väittämällä, etteivät kaikki puolalaiset holokaustin aikaan auttaneetkaan natsien jahtaamia juutalaisia. Kun puolalaiset tutkijat puhuivat jopa 200 000:sta puolalaisten surmaamasta tai ilmiantamasta juutalaisesta, kansakunnan uhri-identiteetti järkkyi siinä määrin, että niin oikeistolehtien palstat kuin netin keskustelufoorumit alkoivat kiehua antisemitistisistä kommenteista.
Ja keväällä 2019 vihollisiksi nousivat homot. Puolaksi LGBT ‒ siis lesbot, homot, biseksuaalit, transväki ja muunsukupuoliset. Neljä kirjainta, jotka siitä alkaen olleet Puolan tulevaisuudesta käytävän keskustelun ytimessä.
*
Ensin liberaaliksi sanottu, oppositiopuolue Kansalaisfoorumia edustava Varsovan pormestari Rafał Trzaskowski kertoi ohjelmasta, jonka avulla Varsovan kaupunki ryhtyy toimiin seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen aseman parantamiseksi. Yksi keinoista olisi kouluissa annettava valistus.
Aloite sai konservatiivit ja katolisen kirkon takajaloilleen. Varsovassa alettaisiin kuulemma opettaa masturbointitekniikoita nelivuotiaille, jotta homot saisivat uhreja pedofiiliorgioihinsa. Maailman terveysjärjestö WHO suosituksineen oli juonessa mukana.
Kaczyński vainusi tilaisuuden yhdistää puolueensa konservatiivisimmat tukijoukot uuden uhan torjumiseen. Yleisradioyhtiö TVP kävi kampanjaan yhtä uskollisesti kuin aina ennenkin ‒ se oli johtajanimityksillä ja henkilöstöpuhdistuksilla muutettu puolueen propagandatuutiksi jo heti PiS:n valtakauden alussa.
Katolinen kirkko, jonka johto on lähes täysin fundamentalistien hallussa, liittyi yhteiseen rintamaan. Kirkko oli jo 1990-luvulla nimennyt päävihollisekseen ”genderin”. Normaalikielessä se tarkoittaa sukupuolen kulttuurista ulottuvuutta, mutta kirkossa se oli alkanut tarkoittaa kaikkea, mikä horjuttaa patriarkaalista järjestelmää. LGBT on osa ”genderiä”, uusmarxilaista salaliittoa, jonka päämäärä on perheen ja puolalaisuuden tuho.
Pian presidenttikin jo puhui ”homopropagandan” kieltämisestä. Venäjän malliin.
Toistasataa Puolan kaupunkia, kuntaa ja piirikuntaa julistautui ”LGBT-vapaiksi alueiksi”. Mitä se tarkoittaa, kukaan ei oikein tiedä, mutta LGBT-ihmisillä on asiasta oma käsityksensä.
LGBT oli sekä kevään 2019 eurovaalien, syksyn 2019 alue- ja kuntavaalien että kesän 2020 presidentinvaalien keskeisin teema.
Kun Kaczyńskille uskollinen presidentti Andrzej Duda täpärästi pääsi jatkokaudelle heinäkuun presidentinvaaleissa, oli selvää, että puolueen kurssi jyrkentyisi. PiS:llä olisi vajaa neljä vuotta aikaa toteuttaa tavoittelemansa vallankumous. Puola, sen yhteiskunta, kansainvälinen asema ja kulttuuri käännettäisiin uusille raiteille. Kommunismin (1945‒1989) jäänteet juurittaisiin pois, ja maalle rakennettaisiin ”uudet eliitit”.
Oikeuslaitos ja poliisi on jo lähes täysin alistettu puolueelle, kulttuurielämäkin siltä osin kuin se on valtion rahoittamaa. Seuraavaksi ovat todennäköisesti vuorossa valtiosta riippumaton media ja kansalaisjärjestöt. Abortin täyskielto on jo parlamentin käsittelyssä.
PiS haluaa Puolan, joka täyttää sekä 1930-luvun nationalistien että kommunistivallan ihanteet: kansallisesti homogeenisen, hengeltään isänmaallisen ja erittäin konservatiivisen.
Puolue on tähän asti pystynyt rakentamaan ihanneyhteiskuntaansa esteettä. Mielenosoitukset ovat tosin välillä saaneet puolueen hetkeksi perääntymään; näin kävi pari vuotta sitten aborttiasiassa. Mutta ”hyvä muutos”, dobra zmiana, kuten PiS ohjelmaansa kutsuu, etenee vääjäämättä.
EU:ta PiS:n tuskin tarvitsee pelätä jatkossakaan, sillä se on hampaaton yksimielisyysperiaatteensa takia. Toisaalta Puolan vahvaa talouskasvua ei haluta häiritä varsinkaan Saksassa, jonka liike-elämä on investoinut maahan paljon. Liike-elämä haluaa vakautta.
*
Mutta yhtäkkiä PiS:n esiin on noussut uusi haaste: sateenkaarirutoksi ja pedofiileiksi haukutut, mustamaalauksesta tarpeekseen saaneet seksuaali- ja sukupuolivähemmistöt ‒ oikeiston ja kirkon inhoama kirjainyhdistelmä LGBT.
Tänä kesänä LGBT on vääntänyt Puolan poliittisen keskustelun uuteen asentoon.
Kesäkuun lopussa LGBT-aktivistit hyökkäsivät Varsovassa pakettiauton kimppuun. Auto kuului fundamentalistiryhmälle, jonka pakettiautot ovat jo vuosia ajelleet pitkin Puolan kaupunkeja kyljessään iskulauseita tyyliin: ”Stop pedofilialle”, ”Mitä homolobbarit haluavat opettaa lapsille? Masturbaatiota nelivuotiaille” ja ”Pelastakaa lapset”. (Oikeus on kieltänyt pakettiautoja levittämästä vihasanomaansa, mutta kielto on jäänyt kuolleeksi kirjaimeksi.)
Aktivistit pysäyttivät auton ja repivät iskulauseteipit sen kyljistä. He nujakoivat kuljettajan kanssa niin, että tämä kaatui ja loukkasi itsensä lievästi.
Aktivistiryhmän nimi on StopBzdurom eli ”Loppu roskapuheelle”.
Kuukautta myöhemmin, heinäkuun lopulla, StopBzdurom järjesti happeningin, jossa ripustettiin sateenkaarilippuja Varsovan keskeisiin patsaisiin. Yksi sateenkaarella koristetuista patsaista oli ristiä kantava Kristus pääkadun varrella sijaitsevan Pyhän ristin kirkon edessä.
Marginaalien marginaali tunki itsensä pääkaupungin salonkien ytimeen ja räväytti läsnäolonsa kaikkien tiettäväksi: tämä kaupunki ja sen historia on myös meidän.
Happening sai aikaan valtavat seuraukset. Poliisi ryhtyi etsimään ja pidättämään aktivisteja perusteenaan ”patsaiden häpäiseminen” ja ”uskonnollisten tunteiden loukkaaminen”. Mielensä pahoittanut pääministeri kävi sytyttämässä kynttilän ja presidentti viemässä kukkia ”häpäistyn” Kristus-patsaan juurelle.
Valtiollinen televisio ja oikeistomedia tulkitsivat liput hyökkäykseksi kirkkoa, perhettä ja puolalaisuutta kohtaan. Netin keskusteluryhmät räjähtivät ilmiömäiseen riitelyyn. Äänekkäin enemmistö kiittelee poliisin toimintaa ja vaatii radikaalimpia toimia. Paljon, paljon radikaalimpia, useimmiten painokelvottomia.
Perjantaina 7.8. poliisi pidätti StopBzdurom-ryhmän johtohahmon Margotin. Tuomioistuin oli määrännyt hänet kahden kuukauden tutkintavankeuteen pakettiautotapauksen johdosta. Toimenpidettä käytetään yleensä silloin, kun kyse on vaarallisesta rikollisesta.
Pidätys johti mielenosoitukseen Pyhän ristin kirkon edessä ja poliisin rajuihin voimatoimiin. Kuvailin tapahtumat tämän tekstin alussa.
Seuraavana päivänä niin Varsovassa kuin useissa muissa Puolan kaupungeissa protestoitiin Margotin pidätystä vastaan.
Mielenosoitukset ovat jatkuneet. Krakovassa nuori mies ripusti alkuviikosta sateenkaarilipun Wawelin linnan lohikäärmepatsaaseen ‒ poliisi epäilee miestä ”järjestyshäiriön aiheuttamisesta”. Varsovan Pyhän ristin kirkon Kristus on yritetty sateenkaariliputtaa jo useasti ‒ patsasta suojelemassa seisoo poliisiautoja, ja portailla rukoillaan ruusukkorukousta.
*
Ennen tämän kesän tapahtumia Puolan seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen asia on ollut lähinnä heidän omansa. Sille ei riittänyt sympatiaa liberaalina pidetyn Kansalaisfooruminkaan valtakaudella (2007‒2015).
Puolassa samaa sukupuolta olevat eivät voi virallistaa parisuhteitaan, eikä homojen syrjintää ei ole kriminalisoitu. Tuomioistuimet ja poliisi eivät yleensä tunnista homovihaa.
Nyt PiS:n äärikonservatiivisuutta kammoavat puolalaiset ovat huomanneet, että vapaudesta ja demokratiasta puhuvat äänekkäimmin ja vihaisimmin ryhmät, joita sekä kommunistit, katolilaiset että Solidaarisuus-liikkeen perilliset ovat vieroksuneet. Taistelua Puolan suunnasta käydään nyt sateenkaarilipun väreissä.
Tilanne on sama kuin New Yorkissa Stonewallin kapinassa: vapaustaistelun eturintamaan ovat nousseet ne, joita syrjitään ja halveksitaan yksimielisimmin ja rankimmin, eli transseksuaalit ja muunsukupuoliset, kuten nyt vankilassa istuva Margot. Heillä on vähiten menetettävää.
Kysymys demokratiasta on kiteytynyt kysymykseen vähemmistöjen oikeuksista.
*
Suomessa Varsovan tapahtumista ovat vaienneet lähes kaikki mediat. Syitä voi olla monta. Joku oli lomalla, joku selasi uutissähkeet huolimattomasti. Tai ehkäpä homojen asiaa ei tule pitää esillä liian usein.
Voi myös olla, että toimituksissa ei vieläkään ole kunnolla huomattu, että Puola ei enää ole entinen ”pieni sosialistimaa”, vaan kohta EU:n kuudenneksi suurin talous. Tai sitten PiS:n viisivuotinen valtakausi on tehnyt Puolasta niin naurettavan, että sen johdon edesottamuksia ei kukaan enää jaksa ottaa vakavasti.
Jos Puola pääsee suomalaisen median huomaamatta kasvamaan talousvallaksi, voi olla, että meillä ei kukaan huomaa sitäkään, kun radikaalioikeistolainen ja vaurastuva Puola alkaa tukea ja rahoittaa samanmielisiä muuallakin Euroopassa. Puola on jo nyt eurooppalaisen äärioikeiston vahvinta maaperää, ja hallitus ja katolinen kirkko flirttailevat avoimesti äärinationalistien kanssa.
Mutta voi myös olla niin, että Suomen media ei tunnista Puolassa tapahtunutta syvempää muutosta, joka ei ole vielä kunnolla näkynyt edes vaalituloksissa.
Nuoret puolalaiset demokraatit haluavat nyt nimittäin paljon enemmän kuin mitä pääoppositiopuolue Kansalaisfoorumin muka-liberaalit voivat tarjota. He haluavat oikeaa tasa-arvoa, oikeasti maallista yhteiskuntaa ja oikeaa vapautta. Kun PiS:n ummehtuneen ja pompöösin autoritaarisuuden aika joskus on ohi, myös Kansalaisfoorumi voi olla menneisyyttä.
Meikäläisessä mediassa hoetaan Puolan syvää katolilaisuutta ja konservatiivisuutta eikä nähdä, että koko Puola ei suinkaan ole niin konservatiivinen eikä fundamentalistisen katolilainen kuin PiS uskoo ja haluaa esittää.
Liberaali älymystö on jo hylännyt kirkon tai suhtautuu siihen välinpitämättömästi, ja isoissa kaupungeissa messuihin osallistuu koko ajan vähemmän ja vähemmän ihmisiä
Nopeimmin kirkon vaikutusvalta on luhistumassa nuorison parissa. Viime vuonna tehdyn tutkimuksen mukaan 35 prosenttia nuorista ei käy ollenkaan kirkossa, ja koulujen uskonnonopetukseen osallistuu enää 70 prosenttia.
Luvut kertovat yhä eurooppalaisittain korkeasta uskonnollisuuden tasosta, mutta laskusuunta on jyrkkä. Puola voi jo olla tiellä, jota ovat kulkeneet konservatiivisen katolilaisuuden linnakkeina pidetyt Irlanti ja Malta.
Onko sateenkaarikapina kuva oikeistokonservatiivisen Puolan lopusta?
Tapani Kärkkäinen
Tapani Kärkkäinen
Tapani Kärkkäinen on puolalaisen kirjallisuuden suomentaja ja freelance-toimittaja, joka on seurannut Puolan politiikkaa ja kulttuuria 1980-luvulta asti. Hän on kääntänyt mm. vuonna 2018 Nobel-palkitun Olga Tokarczukin kirjoja.
Kirjoitus on julkaistu alunperin Verkko-Särössä 12.8.2020.
