Pietarsaaressa keskusteltiin turvaresidensseistä taiteilijoille
Lisen Sundqvist, Åsa Steinsvik, Jowan Safadi, Marita Muukkonen, Hassan Blasim & Johanna Sillanpää. Kuva: Shauman Hall Jakobstad.
Pietarsaaressa keskusteltiin 19. maaliskuuta mm. kansainvälisen turvakaupunkiverkosto ICORN:in jäsenyydestä. Verkostoon liittyminen maksaa kaupungille 2 000 euroa, ja kaupunki tarjoaa turvakaupunkitaiteilijalle stipendin ja asunnon sovituksi residenssiperiodiksi, joka ICORN-kaupungeille on lähtökohtaisesti kaksivuotinen. Taiteilijat, jotka saapuvat kaupunkiin, ovat käyneet läpi tarvittavat taustatutkimukset, mikä on tärkeää myös viisumin saamisen kannalta. Suurimman osan tästä työstä ICORN:ille tekee Kansainvälinen PEN.
Käytännön järjestelyt voidaan toteuttaa monella eri tavalla. Tukholmassa residenssin koordinointi on asetettu Kulttuuritalolle/Kaupunginteatterille – Åsa Steinsvik kertoi työstään hyvin konkreettisella tasolla ja korosti, että kaupungin osallisuus on tärkeää nimen omaan siksi, että siten residenssiasukas toivotetaan tervetulleeksi osaksi paikallisyhteisöä. Steinsvik kertoi myös Tukholman residenssin synnyttämästä positiivisesta säpinästä. Toiminta on tuonut mukanaan runsaasti uusia yhteistyökumppaneita ja koordinoivalle laitokselle uutta yleisöä.
Irakilainen kirjailija Hassan Blasim näkee residenssien etuna mahdollisuuden saada Euroopan ulkopuolista tietoa ja kulttuurivaihtoa, jollaista eurosentrisessä Suomessa tarvitaan kipeästi. Safe Haven Helsingin tuore turvakaupunkitaiteilija Jowan Safadi kertoi, että hänelle residenssikausi merkitsee ennen kaikkea mahdollisuutta keskittyä vapaasti musiikin tekoon, johon hänellä on Palestiinassa vain hyvin rajalliset mahdollisuudet poliittisista ja yhteiskunnallisista olosuhteista johtuen.
Jowan Safadin residenssikauden koordinoinnista huolehtiva Perpetuum Mobilen Marita Muukkonen toi esiin, että Helsingin mallissa asumisesta huolehtii HIAP ja kaupungille jää kulujen kattaminen. Jowan on saanut tukea myös Muusikkojen liitolta ja Anna Lindh -säätiöltä. Helsingin kaupunki ei ole toistaiseksi liittynyt ICORN:iin ja on sitoutunut residenssin tukemiseen vain vuodeksi, mikä ei tue Safe Haven Helsingin toiminnan jatkuvuutta. Se vaatii jälleen uuden raskaan poliittisen päätösprosessin.
Turvakaupungiksi lähteminen edellyttää ennen kaikkea tahtoa sitoutua toimintaan. Kysymys on myös kaupungin imagosta, kuten Hassan Blasim toteaa. Tahtovatko suomalaiset kaupungit profiloitua kansainvälisesti Soldiers of Odin -marssien näyttämönä vai kentis turvakaupunkina? ICORN-jäsenyys tarjoaa kaupungille laajan kansainvälisen verkoston – esim. Ruotsissa on tällä hetkellä jo toistakymmentä turvakaupunkia, ja käytännön neuvojen ja tuen saaminen on helppoa. Lisää ICORN-kaupunkeja syntyy jatkuvasti, ja uusien kaupunkien tarve on suuri. Verkoston avulla voi löytyä taiteilijalle myös uusi turvapaikka.
ICORN-kaupunkeja kartalla. Lähde: icorn.org
Mitä turvakaupungiksi lähteminen edellyttää?
Poliittisen tahdon lisäksi tarvitaan ruohonjuuritason suunnittelua. Kaupungin ei kuitenkaan tarvitse jäädä tässä yksin vaan verkostoituminen ja konsultaation pyytäminen jo varhaisessa vaiheessa on järkevää. Kokemuksia ja neuvoja saa ICORN-emo-organisaation lisäksi muilta jäsenkaupungeilta sekä kentän toimijoilta kuten Perpetuum Mobile ja PEN. Kaupungin kannattaa kartoittaa oman alueensa vahvuuksia, erityispiirteitä, toimijoita ja verkostoja. On laadittava realistinen budjetti – mitä tarvitaan toimentuloon, asumiseen, terveydenhuoltoon, kustannuksiin, joita taiteilija tarvitsee voidakseen jatkaa työskentelyä uudessa yhteisössä. Entä jos taiteilijan sijaan saapuu kokonainen perhe?
Loppujen lopuksi kaupunki rakentaa turvakaupunkitaiteilijan ympärille paikallisen tukiverkoston, jonka avulla voidaan huolehtia niin henkilökohtaisista kuin työhön liittyvistä tarpeista. Kaupunki voi esittää toiveita, mutta lopullisen päätöksen sijoitettavasta taitelijasta tekee ICORN. Hänen saapuessa käydään läpi henkilökohtaiseet tarpeet ja toiveet, joita lähdetään toteuttamaan.
Tarpeet vaihtelevat: kyseeseen voi tullaa aktivisti, joka haluaa kertoa kotimaansa olosuhteista ja jatkaa työtään, kunnes pystyy palaamaan takaisin. Toinen henkilö voi tarvita absoluuttista anonymiteettia sekä apua ja aikaa parantuakseen kokemastaan. Taiteilija voi myös tahtoa tulla pysyvästi osaksi uutta yhteisöä.
Lauantaisen paneelikeskustelun voit kuunnella Schaumansalin nauhoitteen kautta.
PEN kiittää järjestäjiä; Pietarsaaren kaupungin kulttuuritoimistoa ja Schaumansalia, osallistumismahdollisuudesta ja osallistuu ilolla turvakaupunkitoiminnan edistämiseen Pietarsaaressa jatkossa. Kiitos myös kanssakeskustelijoille ja yleisölle.
