”Toivottavasti palaatte turistina, olette varmasti tervetulleita!” pohjoisvietnamilainen eversti Bui Tin huudahti amerikkalaiselle vääpeli Max Beilkelle Yhdysvaltojen vetäytyessä Saigonista maaliskuun lopussa 1973.
Beilken palaamisesta en tiedä, mutta raskaasti tatuoitu, kuluneen näköinen Jake kävelee China Beachilla ja polttaa vietnamilaista tupakkaa. Hän on Vietnamin sodan veteraani, joka vetäytyy entisen jaetun maan puolivälin legendaariselle maihinnousurannalle lähes vuosittain.
”En halua katsoa elokuvia Vietnamin sodasta”, Jake sanoo ja yskii tupakkaansa. ”Yritä itse kuvitella hirvein asia mitä sinulle on tapahtunut – ja katso sitten se uudelleen elokuvana.”
Pimeys laskeutuu ja katselemme miten poliisit etsivät China Beachilta jotakuta. Jake kokee tilanteen samaan aikaan pelottavana että huvittavana. Hän katselee poliiseja varovaisin silmin ja kätkee jotain hiekkaan. ”Ei sodassa ollut sankareita, tai jos oli, he ovat kuolleita.”
Viereemme istuu aiemmin tapaamani vietnamilainen mies, Hoa. Hän taisteli Etelä-Vietnamin joukoissa Jaken rinnalla, mutta ei halua muistella sotaa. ”Jakelle tämä on sotamuistojen sairaala – minä en ole vielä niinkään pitkällä.”
Näillä kahdella miehellä on yhteinen salaisuus, johon ulkopuolisen on vaikea päästä osalliseksi. He istuvat pimeällä China Beachillä poliisien taskulamppujen ja nuotion valaisemana ja ajattelevat sotaa. He ovat sodan häviäjiä.
”Sodassa on vain häviäjiä”, Jake jatkaa. Oliko Vietnamin sota sitten jotain, joka muutti suhtautumisen aseisiin?
”Uskon silmä silmästä–periaatteeseen”, sanoo vanhentunut ja arpeutunut mies. Hammurabin lakikokoelmasta tutun periaatteen mukaan rikollisen pitää saada samanlainen rangaistus kuin minkä hän on aiheuttanut uhrilleen. ”Minusta on hyvä, että ihmisillä on aseita. He voivat ratkaista asian itse, jos valtio ja oikeusjärjestelmä ei siihen pysty”.
Entä onko vietnamilaisilla oikeus kostaa amerikkalaisille Agent Orange –kasvimyrkyn vielä tänäkin päivänä aiheuttamat epämuodostumat?
”Hehän kostivat jo. He voittivat sodan.”
Istun hetken hiljaa ja ajattelen, mitä sotaveteraanit halusivat kertoa. Kun kommentoin heille jotain, kumpainenkin on kadonnut. Myös poliisit ovat hävinneet pimeältä rannalta ja huomaan istuvani yksin China Beachilla.
Ja minusta tuntuu, että ainakin Jake on saanut jo rangaistuksensa.
Ville Hytönen (s.1982) on ollut Kustannusosakeyhtiö Savukeitaan kapteeni vuodesta 2001 lähtien. Hän on julkaissut runoja, aforismeja, lastenkirjallisuutta sekä gastronomista kirjallisuutta, viimeisimpinä lasten kuvakirjan Taatelikujan salaperäinen Pisteli (Tammi 2012) sekä aforistisen kokoelman Etäisesti lyyrisiä ajatuksia (Savukeidas 2012).
Yllä oleva teksti on julkaistu aikaisemmin Aamulehdessä, Satakunnan Kansassa, Lapin Kansassa, Kainuun Sanomissa ja Pohjolan Sanomissa helmikuussa 2013.
